2v-1kk-20pv & rv31+2

Tänään oli suuri päivä. 

Ensinnäkin: laps nukkui kokonaiset yöunet iltakympistä aina melkein puoli ysiin asti, jollon se raa'asti herätettiin. Ettei se rytmi nytsit vinksahtaisi taas laidan yli toiseen suuntaan. Itsehän juhlistin tätä heräämällä neljältä ja olemalla juuri nukkumatta sen jälkeen (päivällä vielä uhosin, että juujuu, kyllä mulla on rytmit jo ihan kohdillaan).

Toisekseen: lapsen 2v neuvola. Oli kasvanut puolen vuoden aikana 7,5cm (tosin kun me mitattiin ilman hoitajaa, saatiin kokonaiset 8cm kasvua) ja on nyt siis yli 90cm pitkä. Paino on noussut tasaisesti pituuden kanssa samoille käyrille. Ja siis lihaksia sillä on, varsin vahva tyttö.

Laps jutteli, potkasi palloa ja hyppi tasajalkaa. Kyseli hassuja ja leikki junalla. Neuvolatäti kyseli onko meillä jotain erityistä mielessä - ei ollut. E-reseptin vesirokkorokotetta varten otin kuitenkin. Tuntuu hassulta muistella, että joskus olin huolissani sen kasvusta - siis suorastaan naurettava ajatus nyt. Tuntuu erityisen hyvältä katsoa lasta ja todeta, että ei, mitään erityistä ei ole mielessä, sillä on kyllä kaikki ihan kohdallaan.

Kolmannekseen: tänään oli lapsen ensimmäinen, öö, tarha-kakstuntinen. Tullessamme laps käveli suoraan taakseen katsomatta lelujen äärelle ja siihen tuli joku hoitaja hetipian istuskelemaan lähelle ja jeesimään palapelissä. Katseli laps muita touhuavia ja meni välillä ryhmän liepeille seisomaan, varovaisen uteliaasti. Tuli vain muutaman kerran kysymään meiltä apua johonkin. Auttoi loppusiivouksessa. Luottavaisin mielin tarttui mukavaa mieshoitajaa (joka taisi olla itseasiassa sen paikan omistaja tms?) kädestä, kun ehdotettiin ja käveli sen kanssa puistoon (me perässä).

Puistossa lähti heti kiipeemään metallisia (todella liukkaita) puolapuita pitkin kumisaappaat jalassa, jollon oli pakko mennä väliin sanomaan, että nyt ei voi sinne. Kukaan hoitaja ei huomannut, mutta toisaalta vanhempien ollessa paikalla tuskin olisi kiinnittänytkään huomiota. Kotiin mennessä oli sitä mieltä, että oli ihan kivaa ja söi mielellään feta-couscousia ja kaks banaania.

[Päätimme (siis minä päätin), että mennään nyt kokeilemaan. Intuitio sanoo ei, mutta ei kokeilusta tietenkään mitään haittaa. Kerrataksemme hyvät ja huonot puolet:

- tuo mahdollisesti kurjia tauteja kotiin (kivaa olla lopuillaan raskaana kaksin pienen lapsen kanssa, molemmat ihan flunssassa tai vaikka pää vadissa oksentamassa). Niitä voi tietenkin tulla muualtakin, mutta tarha lisää todennäköisyyttä.
- muutokset (yksi asia lisää, joka jää sitten Suomeen) aiheuttaa turhaa turbulenssia, kun arjen pitäisi olla vakaata ja muuttumatonta pikkusiskon syntyessä
- arveluttaa pärjääminen lapsiryhmässä (ja tuntuu kaipaavan edelleen enemmän aikuista leikkiseuraa, kuin lapsia)
- arveluttaa ehtiikö ne puistoissa riittävästi seurailla, ettei taita niskojaan

+ saattaa alkaa oppia vähän englantia
+ alkaa tottua lapsiryhmiin (joita ei tietty sitten siellä Lontoossa ole)
+ saa jonkun verran ohjattua toimintaa
+ MÄ saan kolmena iltapäivänä viikosta muutaman tunnin itelleni ja pääsen lipeemään muutamasta ulkoilukerrasta (ei mulla tietenkään mitään raskaus-goretex-vaatteita ole)]

Illalla parkui, että ei HALUA mennä nukkumaan, ei HALUA mennä nukkumaan. Silittelin sylissäni ja annoin parkua. Rauhottua lopulta, kellistin vaakaan, hytkytin vähän ja nukahti heti. Vähän vielä jetlagin oireita kuitenkin.

(LIVE update: tunnin nukkumisen jälkeen makkarista kuului tömähdys ja hetken päästä tepsutusta. Nousin katsomaan ja ovella vähän hymyilevä laps.

Joko heräsit, nyt on vielä yö.
En halua. )

Eilisellä trampalla serkkujen luona oli mahtavaa.

Tarhalainen (vas). Kyllä, näin hyvän
kuvan  sain ensimmäisestä
tarhapäivästä.