Monday, September 1, 2014

2v-2kk-1pv & rv33+0

Kas näin alkoi seuraava yh-jakso. Ja hyvin alkoikin:


Sitä voisi kysyä lapselta, että miksi sillä on päässä juna, mutten sitten viitsinyt. Pysäytin junan, avasin letin ja erotin toisiinsa kuulumattomat, ilman saksia ja itkua (vähän sisäisesti minä vain). Lapsella on edelleen tukka ja veturi toimii.

Tehtiin me muutakin. Kokkasin ainakin ja piirrettiin piha täyteen kuvia liiduilla. Piti olla aurinkoista, sanoivat, mutta melko harmaan syksyistä ulkona suurimmaksi osaksi. Vähän harmaa oli olotilakin, vaikka tämä asumusero ei ole varsinaisesti sen kummallisempi kuin edellinenkään. Lähden ylihuomenna sinne Lontooseen ja oikeastaan tää viikko meneekin siinä. Sitten on jäljellä enää  neljä viikkoa, joiden keskellä mies tulee anyway viikonlopuksi tänne. 

Lapselle on tietenkin harmillisempaa, että nyt on vähemmän leikkiseuraa, kun kotona oon vaan mä. Koitin selittää sille, että päivän aikana tulee hetkiä, jollon leikitään yhdessä ja hetkiä, jollon laps leikkii yksin. Laps totesi tähän vähän murheellisena haluun leikkiä jonkun ihmiten kantta. Äiti on huvä ihminen.

Onneksi on kuitenkin myös naapurit. Näitä on tullut jo muutama pieni pilkahdus, mutta ensimmäisiä kertoja näin tänään ton MEIDÄN lapsen käynnistävän interaktiivisen leikin tarkoilla ohjeilla naapurin kolmevuotiaan kanssa. Tulepat tänne kauppaan lapsen kantta. Ota ämpäli, laita tinne hiekkaa ja lapio. Ja tule kauppaan.

Kolmevuotias työtä käskettyä.  Harmittaa jo valmiiksi lapsen puolesta muuton tuoma ero.

Ainiin. Vähän on vielä pakko avautua. Ei ikinä kannattaisi koittaa turvata selustaa olemalla ennakoivasti rehellinen Kelalle. Menin kirjottamaan hakemukseen, että meillä on mahdollisesti tulossa muutto Lontooseen syksyllä (ihan vaan etten nyt sitten saa jotain päätöstä, joka ei sitten pädekään ja sitten joudun maksamaan jotain ja blah blah).

NOH. Tämän (mutkaisena) seurauksena:
a) Mies oli saanut Kelalta kirjeen, että 'puolisonne ilmoituksen perusteella asutte ulkomailla'. Soittelin perään, että EN OO SANONU ja lopputulemana vaadittiin, että mies soittaa Kelaan tullessaan Friscosta (työmatkalta...) Suomeen. Kertoakseen, että työmatka on loppunut ja on palannut.

b) Mun vanhempainrahahakemukset jne. on kaikki menny jonnekin ulkomaa-mikälie-osastolle, jossa on todella pitkät käsittelyajat. Siis mun (hakemukseen kirjoitettu MAHDOLLINEN) Lontooseen muutto ei vaikuta tukiin, mutta sen vain käsittelee eri osasto, joka on aivan järkyttävän hidas. Äitiysloma alkoi viikko sitten, hakemus lähetettiin kaksi kuukautta sitten, siellä ne edelleen käsittelee.

Jos en olis maininnut asiasta, hakemukset olis käsitelty normaalisti ja Lontooseen muutto olis tapahtunut ilmoituksella niille. Morro.


Katutaidetta


5 comments:

  1. Kelan hommat....uh. Niiden neuvontaluuri on ok, meidän toimiston täti kun ei osaa höykäsen pöläystä auttaa. Ja puhelimeen vastaavat muuten ruotsinkieliselle nopsaan, jag har provat. ;D

    ReplyDelete
  2. Voi että toivoisin, että ruotsi riittäisi Kelan kanssa asioimiseen, mutta kun en osaa sitä oikein suomeksikaan :D

    ReplyDelete
  3. Paitsi etta se ulkomaanosasto on oikeasti tosi nopea. Ainakin ollut aina mun tapauksessa. Ehka ne paperit on menneet jonnekn muualle mieron tielle....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulla on tainnut olla onnea :) Mulle se Kela-täti totesi ykskantaan, että siellä on pitkät käsittelyajat ja koittaa pyytää, että vähän kiirehtisivät. Liekö sitten joku paikallinen ruuhka just nyt.

      Delete
    2. Tai sitten mulla on vaan epäonnea :D

      Delete