2v-2kk-28pv & rv36+6

Joku saattaisi epäillä, että täällä puoliintumisprosessi on alkanut blogin (nelipäiväisen!) hiljasuuden myötä. No.. ei. Lähinnä oman ajan puutostila tässä vaivaa. Öitä miehen paluuseen: 6

Ja onhan tässä vaikka mitä. Kuten neuvolalääkäri. Totesi, että raskauden kannalta kaikki ok. Joutui kyllä mittaamaan verenpaineen pariin kertaan ennen kuin oli tyytyväinen tulokseen (eli alapaine oli alle 80) ja mittasi sf-mitan taivaisiin, mutta totesi että tämä ei nyt ole ihan niin eksaktia, sentti sinne tai tänne. Ei päänsärkyjä, ei pahoinvointeja, ei huimausta, ei kutinaa. Sikiön syke lähellä 150 ja pää lähtökuopissa. Ei nyt kuitenkaan vaikuttanut olevan syntymäisillään just nyt. Kai. Suositteli lapselle hoitoa ja mulle lepoa kuitenkin.

[Tajusin siinä samalla miten vaikeeta mun on pyytää lapselle hoitoa siksi, että saisin lepoa. Eihän se ole OIKEA syy! Hirveenä laiskurina ja sluibaajanahan mua pidettäis, jos tollasen takia antaisin lapsen hoitoon.]

Ja sitten: lähdettiin eilen isän, isän vaimon ja isoäidin kanssa ajelemaan Nauvoon serkun häihin. Lapsen jätin mummulle ja papalle. Lähtiessä mummu huikkasi, että koita nyt pysyä yhdessä kasassa, ettei tuu turkkulaista lapsenlasta.

...

Arvatkaa vaan menikö suurin osa päivästä siihen, että stressasin ENTÄ JOS SE ALKAA SYNTYÄ NYT. Turkuunkin oli kuitenkin lauttamatka ja Espooseen ainakin kolme tuntia (sis. lauttamatka) ja neuvolakorttikin kotona (koska luultavasti sairaala kieltää synnyttämästä, jos ei ole neuvolakorttia, right?). 

Lisäksi muistin tarinan työkaverista, jonka vaimo oli raskaana ja jotka olivat meinanneet lähteä Nauvoon kesällä joitain viikkoja ennen laskettua aikaa ja sitten ihan out of the blue niiden lapsi olikin päättänyt syntyä ja huh, että olivatkin kotona. Eli juuri näin minullekin tietty kävisi, paitsi että mä en olis kotona, vaan siellä Nauvossa. Sanoinko, lauttamatka.

No, ei se syntynyt, upea hääpari sai toisensa ja juhlapaikalla riehuvia lapsia katsoessani olin tosi tyytyväinen siihen, että oma oli kotona muovailemassa muomailulahalla.

Tultiin siis myöhään yöllä kotiin, aamulla tietty taas herätys kasilta. Väsytti, vaan ei auttanut. Lapsen kanssa aamupäivällä jumppaan, sitten kotiin, ruhtinaalliset 20min päiväunet (lapsella. sigh.) ja pyöräilemään ja puistoon ja kylpyyn jne. Again, TJ 6. Alan olla aika valmista kauraa.