Asuntotuskaa Lontoossa. Käytiin eilen kattomassa melkein kymmentä kämppää, yksi sieltä nousi selkeästi ylitse muiden - paitsi sijainniltaan, joka taas saattaa olla deal showstopper. Äh. Ei ole helppoa tämä.
Tässä Lontoota katsellessa ja näillä alueilla pyöriessä täytyy sanoa, että moni ennakkoluulo on rapissut. Täällä (näillä alueilla, joilta asuntoja ollaan katseltu) on kaunista, idyllistä, vehreetä, kivaa. Fine, leikkipuistoja näkyy todella harvassa jos missään, mutta ihan oikeassa olivat. Täällä näkyy tosi paljon äitejä työntelemässä kärryjä iloisesti pitkin katuja. Putiikkeja, kahviloita ja viktoriaanisia taloja.
Laps on voinut hyvin. Heräsin eilen aamulla ennen kuutta lähteekseni kentälle ja elin toivossa, että laps vaan nukkuisi, kunnes heräisi aamulla mummun kainalosta mun sijasta (tästä reissusta toki kyllä monta kertaa lapsen kanssa puhuttu). Turha toivo, heräsihän se. Rutisti mua monta kertaa ja oli unenpöpperöisen harmissaan, mutta jäi lopulta ihan tyytyväisenä halimaan mummua ja lukemaan kirjaa kun sitten lähdin. Päivällä olivat käyneet Haltialassa ja nähneet kakkaavan possun (tästä laps kertoi iloisena illalla Skypessä) ja kaikki oli hyvin (eikä Skypeilykään aiheuttanut mitään ikävää).
Sain vielä aamulla viestin, että missään vaiheessa ei ole mitään itkuja tullu. Kävi nukkumaan ihan hyvin, yöllä heräsi kerran pyytääkseen vettä ja aamulla säntäsi ilosesti Lego-leikkeihin. Meillä on aika reipas laps, mikä kyllä helpottaa mun oloa täällä suuresti.
Ja oon sanonut tän ennenkin ja sanon uudestaan: mä olen aivan mielettömän etuoikeutettu, kun mun lapsella on tuollaiset super-isovanhemmat, joiden kanssa se viihtyy aivan älyttömän hyvin ja joiden luokse voin lapsen jättää täydellisellä luottamuksella ja huolettomuudella.
Tästä päivästä tuli mulle lööbailupäivä. Mies töissä, meillä ei olekaan asuntonäyttöjä tänään (ellei jotain yllättävää..) ja illalle on liput musikaaliin (WOHOO!). Voisi varmaan lähteä ulos vähän haukkaamaan raitista ilmaa.
No comments:
Post a Comment