2v-2kk-12pv & rv34+4

Anteeksipyytämisen vaikeudesta. 

Muutama päivä sitten raapasin vahingossa vessakäynnin yhteydessä lasta. Pyysin heti anteeksi, ja laps halasi mua ja sanoi: ei haitannut mitään! Hienoa, ajattelin. Protokolla hallussa.

Eilen laps huitaisi mua ei-satuttamis-tarkoituksessa silmäkulmaan ikävästi. Laps sylissäni kerroin sille, että näissä tilanteissa kun vahingossa satuttaa toista, kuuluu (ja on oikein) pyytää anteeksi. Ja sitten voin halata näääiiin ja antaa pusun näääiin ja sanoa, että saat anteeksi ei haittaa mitään. 

Olin ihan aidosti tosi yllättynyt, kun lapsen reaktio oli 'eieieieiei en HALUA pyytää anteekki, en HALUA en HALUA.' Ei siis muuten, mutta meillä ei ole ollut kuin kerran tai kaksi aihetta harjotella tätä ja en uskonut lapsen edes varsinaisesti ymmärtävän mitä 'anteeksi' tarkottaa. Että sen voisi opettaa vähän samaan tapaan, kuin että kuuluu sanoa 'kiitos', jos joku sanoo 'ole hyvä'. 

Silittelin yllättyneenä lasta ja kerroin, että joskus voi olla vaikeeta pyytää anteeksi, mutta sen oppii, kun harjottelee. Ja että anteeksi pyydetään siksi, että mulle tuli pipi (vaikka oli vahinko) ja vähän paha mieli ja että tulee parempi mieli, kun pyydät anteeksi. Eieiei, en HALUA. 

Ok. Laps meni menojaan, mutta palasi hetken päästä pyytämään, että tulisin leikkimään. Otin lapsen taas syliin ja kerroin sille, että mua harmittaa nyt kovasti, enkä haluaisi leikkiä. Laps katsoi hetken, oli ihan että aha-ok ja lähti huoneeseensa leikkimään itsekseen. Tunniksi (!??!). Kunnes tuli pyytämään iloisena katsomaan kun oli tehnyt mihmikin (piknikin) pehmoilleen.

Menin huoneeseen ja halasin lasta ja sanoin, että vaikka laps ei ollut pyytänyt anteeksi, aion nyt kuitenkin sanoa, että saat anteeksi ja ei se mitään. Päivä jatkui normaaleissa merkeissä. 

Illalla iltasiivoustuska sai harmistumisen (mulle) uudelleen päälle. Makoiltiin nukkumaanmennessä sängyssä kyljikkäin ja laps (tyypilliseen tapaansa projisoiden) totes molemmilla paha mieli. Kuka voi auttaa? Vastasin, että mä voin auttaa sitä ja se voi auttaa mua. Laps kääntyi katsomaan mua ja sanoi: Anteekki. Anteekki anteekki. Laps pyyti tängyttä anteekki, ei pyytänyt ookkalitta.

Halasin ja pussasin lasta, eikä kummallakaan ollut enää paha mieli.