Tilanne on nyt siis se, että laps on nukkunut kahtena peräkkäisenä päivänä alle puolen tunnin päikkärit ja mä olen alkanut pohtia onko aika alkaa jättää päikkäreitä pois. Sen lisäksi se nukahtaa pitkän (1-1.5h) kieriskelyn jälkeen illalla puoli kymmenen - kymmenen aikaan. Mulla on herätyskello soimassa aamulla kymmentä vaille kasi, mutta esim. tänäaamuna se ei jostain syystä soinut (??) ja laps heräsi luonnostaan 8:20.
Tilanne on myös se, että ehkä naiivin toiveikkaasti musta tuntuu, ettei tää mahalaps jaksa olla enää kolmea viikkoa laskettuun aikaan täällä mahassa (auttaisko se, että mä en enää ehkä jaksais pitää sitä kolmea viikkoa masussa, kun se kuitenkin olis jo tässä hiljalleen täysaikanen?). Varsinkin iltasin alkaa olla jo todella tukalat oltavat. No, päivisin myös.
To tell you the truth, oikeastaan kaikki liikkuminen, tekeminen, nostaminen, kantaminen, ylipäätään oleminen on vähän vaivalloista. Ja lapsenhoidossa noita kaikki joutuu tekemään aika paljon. Alan olla hiljalleen aika finaalissa. Suoristusraudalla molemmin puolin polttomerkkaamaani sormeakin vähän vielä kolottaa. Öitä miehen paluuseen: 5
Omahyväisesti oon kyllä mielessäni kiillottanut sankarikruunuani ja miettinyt, että I've paid my dues. Tämän jälkeen ansaitsen KAIKEN ja MITÄ VAAN. Selvisin 3+5 viikon yksinhuoltajuudesta jatkuvasti kasvavan mahan kanssa. Selvisin kaksin lennoista Friscoon. Selvisin minimaalisesta omasta ajasta, minimaalisesta levosta aktiviteetteja kaipaavan kaksvuotiaan kanssa, selvisin. Ja vieläpä mielestäni ihan kiitettävin suoritusmerkinnöin.
Tilanne noin niinkuin aikataulullisestihan on se, että mies palaa lauantaina. Sitten se odottelee täällä mahalapsen tuloa, jonka lähtölaukasusta alkaa neljän viikon isyysloma. Sen päätteeksi (tai loppupäässä) koitetaan päästä kaikki yhdessä Lontooseen - sikäli kun lapsella on siihen mennessä passi, lähtöpaino saavutettu ja muutenkin asiat kunnossa.
Voi olla, että mies joutuu kyllä käymään Lontoon kivikautisessa byrokratiassa tässä välissä vähän hoitamassa asioita. Voi myös olla, että koska avaimet asuntoon saadaan vasta huomenna ja lauantaina oli jo lähtö, mies lähtee vähän aiemmin Lontooseen hankkimaan meille esim. sängyn sinne kotiin ja me tullaan esim. mummun kanssa sitten vähän myöhemmin perässä.
Tilanne on se, että mun pitäis mennä harjaamaan hampaat, pesemään kasvot ja nukkumaan. Päivän oma aika alkaa olla käytetty. Ding ding ding.
No comments:
Post a Comment