2v-2kk-16pv & rv35+1

Hypoteesi piti paikkansa: mulla jotain suunnitelmaa päivälle, laps tyytyväinen. Ollaan siis palattu heinäkuun kuplaan, jossa jaksoin joka päivä hämmästellä voiko tää tosiaan olla näin iisiä. On se. Ei harmistuksia, ei kiukustuksia, todella harvoin näitä en HALUA -hetkiä .. me vaan touhutaan ja meillä on kivaa.

Niin, ja niistä aktiviteeteista. Ei mitään kummallista - lähinnä pihaleikkejä naapurien tai muiden ystävien (joilla lapsia) kanssa, uusi puisto sillon tällön (no fine, perjantaina kaveri kiipeili lapsen kanssa pitkin HopLoppia). Jonain päivänä tässä voisi lähteä käymään Jossain. Niinkuin vaikka metsässä tai vastaavassa. Lapselle lapsiseuraa ja mulle aikuisseuraa. Kaikki voittaa.

Päivähoidosta

Parikin ihmistä on kysellyt multa, että mitä mä nyt lopulta siis päätin sen päivähoidon suhteen. Siis mitä, jätinkö tosiaan viimeisimmän päätöksen tänne päivittämättä?

Ilmotin lopulta tarhaan, että jättäydytään pois. Löysin hyvän hoitotädin, jota voi käyttää tarpeen vaatiessa (ollaan koitettu kyllä säännöllistä "kerran viikossa pari tuntia" hoitorytmiä). Oon aivan mielettömän tyytyväinen tähän ratkasuun.

Meillä on, kuten sanottua, oikeasti tosi kivaa lapsen kanssa. Tuntuisi oudolta delegoida eteenpäin lapsenhoitoa (ilman erityistä syytä), joka on kuitenkin mun duuni ja mun mielestä vieläpä kiva sellainen. Enkä mä oikeasti mitään järkevää sillon hoitoajalla tekisi. Facebookkaisin kotona. Sitäpaitsi koska me nähtäisiin niitä kaikkia kivoja ihmisiä ja leikittäisiin naapureiden kanssa ja touhuttaisiin meidän juttuja, jos niin monta iltapäivää menis hoidossa?

Tilanne olis varmaan eri, jos raskaus sujuisi jotenkin hankalammin. Onhan mulla raskas olo ja kumartelu välillä tukalaa jne. mutta yhteistyöhaluisen ja ilosen lapsen kanssa hommat hoituu helposti ja henkinen tyytyväisyys kompensoi fyysistä kömpelyyttä. Kyllähän se oma aika jää aika vähille, mutta senkin kanssa selviää. Ja vieläpä ihan hyvin.

Iltasiivoustuskasta

Muutaman kerran maininnut jotain iltasiivoustuskaan liittyen. Ja siihen, että jotkut lapset rakastaa ennallaan pysyviä rutiineja. Ja kuinka meidän laps ei ole sellanen.

Oon pitänyt kynsin hampain kiinni viimeset yli puoltoista vuotta siitä, että iltarutiineihin kuuluu lelujen siivous ja laps on otettu siihen kykynsä huomioiden mukaan. Haasteena tässä on ollu saada se laps osallistumaan. Ja kun on keksiny tavan saada laps ilosesti osallistumaan, seuraava haaste on ollut keksiä uusi tapa, koska vanha kuluu wanhaksi about parissa viikossa. Tässä kyllä todella oma luovuus joutuu koetukselle.

Tällä hetkellä toimii: pistän Youtubesta soimaan "siivousbiisin" (Andre Rieun kapellimestaroima Ravelin Bolero) ja jos ehditään siivota lelut ennen kuin tämä 7min biisi on soinut loppuun, voidaan mennä katsomaan jäljellä oleva pätkä videoo. 

Tätä ennen oli aika, jolloin laps sai heitellä kevyimmät lelut sohvalta lelulaatikkoon ja sihdata osuuko. Sitä ennen patalappukäärme heräsi ja tuli syömään lapsen lelut (eli vei lelulaatikkoon), ellei laps ollut nopeampi (tästä evolvoitui peli, jossa myös lapsella oli patalappukäärme ja kisattiin kumpi ehtii ensin). Sitä ennen taidettiin vain laittaa leluja nukkumaan (huonolla menestyksellä). Ja varmaan oli tuhat muutakin hauskaa peliä, jotka toimi viikon, kunnes piti keksiä taas uusi. Voiskohan näitä rotatoida..

Iltanukahdustuskasta

Oon tässä jo muutamia kertoja arponut, että pitäiskö sitä alkaa harkita lapsen päiväunien jättämistä pois. Kuitenkin musta tuntuu, että laps edelleen tarvii ne päikkärit (nukahtaa niille yleensä tosi nopeasti ja järkevään aikaan (ennen yhtä) ja nukkuu sen tunnin). Ja jos pitäisi veikata, sanoisin että nukahtaminen kestää siksi, että lapselle on todella hankalaa rauhottua ja jaksaa maata paikoillaan odottamassa unta - tänäänkin huuteli pitkään sängystään en taanut mitään [lunta enkä unta]! En taanut mitään! Ja sitten joka aamu herää yhtä yllättyneenä: uni tuli tittenkin?!

Toki tässä on kanssa tää isi-ikävä. Laps on ollut vähän tavallista herkemmällä tuulella välillä ja tulee maininneeksi aina välillä, että haluasi mennä Lontooseen isin luo. Ja mikä taas tekee sen, että illalla, kun laps protestoi ettei halua mennä yksin nukkumaan, menen sen luo olemaan (normitilanteessa varmaan vaan tsemppaisin, että hyvin se menee ja pian nukahdat jne.). Ja sitten heti puolentoista tunnin kuluttua, kun laps nukahtaa, ilta olikin mennyt siinä.

Tämäkin kulkee sykleissä. On hyviä syklejä ja sitten niitä syklejä, joissa mietin pääni puhki, että mitähän mä NYT keksisin helpottamaan tätä. Vähän niinkuin iltasiivouksen kanssa.