Mikähän tässä päivässä on vikana - noin niinkuin meidän perhekunnan osalta. Ollaan molemmat nukuttu edellinen yö huonosti (mä näin TAAS painajaisia - miksi niitä on nykyään niin usein?) ja koko päivä ollaan valuttu huoneesta toiseen alakuloisina. Yritettiin oikein miettiä mikä voisi olla sellaista tekemistä, josta voisi tulla hyvä mieli tällaisena (mielen)harmaana päivänä.
Toisinaan tämmöisinä päivinä auttaa shoppailu (niin pinnallista kuin onkin). Kuitenkin kun OIKEASTI ei ole mitään tarvetta (no, dödöä pitäisi ostaa), niin tuntuu shoppailukin vähän tyhmältä.
Mulla oli iltapäiväksi varattu jooga, mutta sain kuulla mun kaverilta - ja nyt tulee päivän ehdottomasti paras uutinen so far - että se alkaa olla tässä ihan pian lähdössä synnyttymään. Ihan huippua! Ja antoi mulle hyvän syyn laiskistella ja harmistella ja lintsata itekin joogasta. Toki olisin voinu mennä joogaan ihan yksinkin, mutta tänään ei nyt sitten jaksanut.
Päätettiin miehen kanssa lopulta kuitenkin lähteä shoppailemaan Espooseen. Päästiin jo autolle asti, kun tadah. Auto ei käynnisty. Ei edes yritä. Vilkuttaa vaan jotain hätävaloa ja naksuu konepellin alla. Great.
Mies kysyi äsken lähdetäänkö ostamaan Claes Ohlosnilta joku akkumittari (onneks asutaan kivenheiton päässä Helsingin keskustan kauppakeskuksista) ja mumisin sille jäätelöpurkin uumenista, että se hakee sen nopeammin ilman mua.
Että sellanen päivä tänään. Tänään kyllä pitäis vaan ostaa tuhat litraa jätskiä ja karkkia ja muutamat leffat ja mitä näitä nyt on. Tosin keskiviikkona kuitenkin taas neuvola ja olisi mukavaa, ettei paino olisi viikossa nyt kauhean montaa kiloa noussut..
Ainiin, jotain hyödyllistä sain tehtyä tänään. Piirsin pitkän aikajanan, johon sijotin ensi vuoden aikana tehtäviä asioita: koska pitää ilmottaa Kelalle mitäkin (viimeistään), koska pitää ottaa yhteyttä työnantajaan, koska hakea päiväkotiin jne. Asioiden sijottaminen paperille auttaa hahmottamaan elämää.
Noin muutoin mulla on alkanu sormet puutua ikävästi aina välillä, ilmeisesti turvotuksesta johtuvaa (vaikka ei nää nakit nyt niiiiin turvonneet oo). Lisäksi mun kengät on alkanu tuntua ahtailta, vaikka ei mun mielestä mun jalat ole mitenkään älyttömän turvonneet. Ehkä kuitenkin just sen kriittisen verran. Toivottavasti palautuvat normaaliin kokoonsa vielä joskus.
No comments:
Post a Comment