Wednesday, June 13, 2012

rv38+2

Tänään ei ole ihan strömsö-päivä. Liekö liikaa unta edellisinä päivinä (oon suruttanut vetänyt tunnin päikkäreitä keskellä päivää normaalien 9h yöunien lisäksi), mutta uni ei oikein meinannut yöllä tulla.

Makasin kyljelläni hereillä, kuuntelin miehen hengitystä ja annoin asioiden pyöriä päässä. Ja tietäähän sen mitä siitä tulee, kun asiat pyörii päässä. Se lähtee jostain pienestä ja sitten lumivyöryn lailla yhtäkkiä kaikki on ihan huonosti. Käänsin kylkeä, päätin jättää nämä ikävät asiat sille toiselle kyljelle ja aloin miettiä toiseen suuntaan hyviä asioita. Mutakakkua. Pannukakkua. Levollisia hyviä asioita.

Varmaan olisin jo näihin nukahtanut, ellei lapsi olisi ollut ihan superhereillä ja aktiivinen ja mua pyörryttänyt ja huimannut siihen malliin, että sängynreunasta piti ottaa kiinni etten olisi kaatunut. Maatessani sängyssä.

Kun pari tuntia tätä huokailua ja unen odottamista oli kulunut, aloin vihdoin vaipua jonkunlaiseen horrokseen. Tässä vaiheessa miehen päivystyspuhelin (ja kun sanon päivystys, niin kysehän on siitä, että joku serveri jossain on ylikuormittunut tai muuten vaan haluaa huomiota)  toki alkoi pauhata maailmanloppua ja hetken aikaa olin aidosti aivan wtf. Tämä wtf-tunne kuitenkin katosi nopeasti, kun puhelin hälyytti myöhemmin toisen kerran. Sitten kolmannen. JA NELJÄNNEN.

Olkoonkin, että mies saa rahallista korvausta päivystämisestä ja hälyytyksistä, mutta mitä saa hälyytyksiin heräävä puoliso, joka ei tiedä enää mihin suuntaan nukahtaa? Kysyn vaan!

Kirjattakoon tähän vielä, että huonosti nukkuminen ei ollut siis kuitenkaan yksinomaan hälypuhelimen syytä, vaan myös ihan yleistä kummallista oloa ja unettomuutta.

Pupukaan ei nukkunu kauhean hyvin. Jotenkin se oli kai sitten unohtanut miten kelloa luetaan, mutta se oli jo viiden aikaan valmis saamaan aamupalaa (aamupala-aika on oikeasti seitsemältä ja pupukin sen tietää). Saatuaan häädön meidän sängystä, se alkoi mielenosoituksellisesti järsiä kynnystä, seinää, lattialistaa, mitä nyt vastaan tulikaan. Vähän ennen seiskaa lopulta kävin antamassa sille aamuruoat.

Raahauduin kympiksi sitten neuvolaan, josta sieltäkin lähdin vähän harmistuneena. Ei varmaan mikään kauhea ihme, että verenpaine oli kohonnut, kun ei yleisvointikaan ollut mikään maailman loistavin. Siinä missä toi nousu kuulosti kovalta, ilmeisestikään ei kuitenkaan vielä syytä paniikkiin. Eli tässä nyt taas statsit ja edellinen kerta suluissa.

Paino: - (ei muutosta) / vko (-100g / vko) (kokonaisnousu 5,3kg)
Turvotus: +/-
Verenpaine: 121/85 (119/79)
Pissa puhdas (puhdas)
Hb: 121 (133)
Sf-mitta: 32 (keskikäyrän ja alakäyrän välissä)
Lapsivesi: normaali (normaali)
Rt (rt)
Syke: 150 (160)
Liikkeet ++ (++)

Niin, tuo sf-mitta vielä. Hmph. Perfektionistia harmittaa - ei mennä enää keskikäyrällä, vaan lapsi on ilmeisesti laskeutunut ja mitta on vähän pienentynyt siksi. Tästäkään ei typyn mielestä tarvinnut lainkaan huolestua, vaan ihan normaalia. Mua kyllä alkoi vähän huolestuttaa, mutta ehkä pitää nyt vaan luottaa typyyn. Se on ollu kuitenkin tähän asti ihan supertarkka kaiken suhteen.

Lapsen päästä vielä sai otteen, mutta ei juurikaan liikkunut. Kuulemma ollaan hyvällä mallilla senkin suhteen.

Onneks tänään on ollut kuuma, aurinkoinen keli ja oon saanut kerätä valoa useamman tunnin puistossa. Lisäksi pakkasessa on sitä mudcakea ja laitoin just pannarin uuniin. Kyllä tää tästä, ens yö menee varmaan sitten taas varsin sikeillä unilla. Ellei se tuomionpaasuna (hälypuhelin) ala taas soittaa, jollon voi olla, että puhelimelle tapahtuu pieni äksidentti...

6 comments:

  1. Eiks verenpaineeseen aika herkästi vaikuta jos on nukkunut huonosti? Omani oli loppuraskaudesta kai jossain "jos nää tästä nousee, sulla on raskausmyrkytys" -rajoilla :P

    Teidän pupu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä se on sit loppuraskaus ja varmaan just toi huonosti nukuttu yö.. Katotaan ens viikolla, jos vaikka olis parempi yö alla :)

      Ja pupu on <3 - suurimman osan ajasta. Sitten välillä taas on hetkiä, jollon tekis mieli tehdä siitä rukkaset..

      Delete
  2. Ainakin oman käsitykseni mukaan noilla sf-mitoilla voi aika pitkälle heittää vesilintua. Kaikki eivät niitä edes mittaa, koska pelkkä mittauksen tarkkuus on lopulta aika surkeaa luokkaa. Siitä en siis kyllä jaksaisi olla huolissani.

    Toivottavasti seuraava yö sujuu vähän sikeämmissä merkeissä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, siis onhan toi kun on senteistä kyse, niin mittauseroja ja -virheitä tulee todella helposti (jos sitä nyt virheeksi voi sanoa). Ja kaiketi lapsen asentoki vaikuttaa asiaan!

      Onneks nyt ollaan nukuttu jo paremmin, mitä nyt pieniä heräämisiä jäniksen riehumiseen :)

      Delete
  3. Mulle sanottiin, että SF-mitan kasvu tasaantuu lopuksi tai se saattaa jopa hieman pienetä, kun lapsi laskeutuu lähtöasemiin. Ei enää kauan...!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, näin oon mäkin kuullut .. ei enää kauan, toivottavasti! :)

      Delete