kuukausi 1, päivä 13

Laps on nyt tosiaan vasta reilu kuusi viikkoa ja jo eilen (katsoin liinasidontaohjevideota, jossa oli vastasyntynyt pikkuinen) tuli ensimmäinen haikean nostalginen hetki (nyyhk! Oli se niin pikkunen sillon joskus!). Tuntuu että vastasyntyneestä on jo vaikka kuinka kauan ja laps oli niiiiiiin pieni sillon ja on jo nyt niiiiiin iso tyttö.

Nyt tuo vaaleenpunainen vaate on jo liian pieni. Sigh.

Joo, on siitä jo puoltoista kiloa ja muutamia senttejä aikaa. Ja riittävän paljon, että pohdin jokohan laps on liian iso siihen kantoliina-asentoon, jota pohdin (tämä tässä, tällainen sammakkomainen), kun työntää vaan käsillään itseään poispäin ja haluaa katsella maailmaa. Sellainen kylkimäinen pystyasentoinen kehto toimii paljon paremmin.

Nyt, kun tuntuu että level 1 (lapsen tarpeita ruoka ja vaipanvaihto) ja level 2 (edellisten lisäksi nukahtamisen auttaminen ja ilmavaivoissa auttaminen) ovat suurinpiirtein hallussa ja level 3 (edellisten lisäksi viihtyminen) meneillään, mulla alkaa olla kapasiteettia ottaa myös uusia haasteita vastaan.

Ajattelin siis (yhden vahingossa onnistuneen hetken innoittamana) kokeilla vessahätäviestinnän opettelua. *gasp* Katsotaan mitä käy, kummalla menee eka hermot, mulla vai lapsella. Pisspisspiss. Viimeisimät kolme yritystä eivät ole tuottaneet tulosta.

Hain sen sijaan postista tilaamani kuulokkeet lapselle. Kysehän oli näistä (Ems 4 Bubs earmuffs). Lueskeltiin ohjeita miten kuulokkeet asennetaan lapsen päähän. Jotain harjoiteltavaa jäi, koska kohdan 'place comfortably on forhead' tulos oli tämä:

'Place comfortably on forhead'

Kuva on epätarkka, koska naurettiin niin vedet silmissä bulldogmaiselle lopputulokselle. Samaan aikaan muistin syyllisenä juuri lukeneeni Vauva-lehdestä miten vauvan itkulle ja hädälle ei saa koskaan nauraa. No, tässä ei onneksi ollut kyse itkusta tai hädästä, vaan epämukavuudesta, joka korjattiin pian ottamalla kuulokkeet pois. Myöhempi yritys onnistui paremmin ja loi toiveita, että näitä voisi joskus jopa käyttää. Huolimatta siitä, että hihna liukuu helposti lapsen silmille (instant sensorinen deprivaatio) on nää kuitenkin sopivammat kuin ne Peltorit.

Tähän on myös kerrottava jälleen mun uusi epäonnistuminen leipurina (on niin monta tapaa feilata!). Joku ehkä muistaa tämän (säälittävä yritys tehdä mokkapaloja) ja myös tämän (minikokoinen juustokakku, josta unohtui sokeri). Ja sitten vielä toinen, viikko sitten tekemäni juustokakku, josta en ees viittinyt kertoa, mutta josta myös unohtui sokeri.

Tällä kertaa ajattelin käyttää jääkaapista marjat ja maitorahkan ja tehdä hyvän marja-rahka-juustokakun uunissa. No, siinä vaiheessa kun (valmis)pohja oli levitetty vuokaan ja tein jo massaa, huomasin että mulla oli jotain Valion *pehmeää* maitorahkaa, jossa lukeekin että Valio suosittelee normia rahkaa leivontaan, eikä tätä.

Vainiin. No, nohevana ajattelin, notta paistan sitten pohjan erillään ja teen täytteestä liivatteella sellaisen uunissakäymättömän juustokakkumaisen. Siispä tuumasta toimeen. Pohja uuniin ja liivatteet täytteeseen.

Siinä vaiheessa, kun olin antanut pohjan jäähtyä jo jonkin aikaa (voi kyllä, tässä järki tosiaan juoksi: 'eihän sitä täytettä voi kuuman pohjan päälle laittaa'), aivoissa vihdoin hytkähti. Sinne kulhoonhan se täyte oli liivatteineen hyytynyt. Huokasin, rikoin rakenteen ja läiskäsin kuuman pohjan päälle. Oh well.

Marja-rahka-juustopiirakkaa anyone?