kuukausi 1, päivä 30

Nyt on virallisesti sitten (no, puolen tunnin päästä) kaks kuukautta lapsen elämää täynnä ja kolmas kuukausi alkaa.

Käytiin sen kunniaksi sitten neuvolassakin. Ja statsit:

Paino: 4910g (3945g)
Pituus: 56cm (52,7cm) --> tähän suhtaudun varauksella, toi pituuden mittaaminen tuntuu olevan suhteellisen error prone. Oliko se lapsen pää nyt siellä ihan kiinni asti ja oliko jalka suorana jne....
Pää: 39,5cm (38cm)

Nollakäyrillä mennään, eli hyvähyvä. Rota-rokotusta ei saatu, ollaan menossa maanantaina hakemaan ne rokotetutkimuksen rokotteet - tapahtuma jota odotan kauhulla. Kiskovat verta tosta pikkuotuksesta ja piikit saa molempiin reisiin, reppana. Onneks mies on mukana, meinaan alkaa vuodattaa kyyneleitä jo nyt pelkästä ajatuksesta.

Oon ollut muutenkin jotenkin vähän turhan emotionaalinen viime aikoina. Oon huomannut, etten pysty enää oikein käsittelemään ikäviä asioita kuten ennen, vaan ne jäävät mieleen kummittelemaan. Ja asioilla tarkotan nyt esim. jotain uutisia (totesin etten pystynyt lukemaan ensimmäistä riviä enempää liittyen tähän tapettuun 8-vuotiaaseen tyttöön) tai muiden kertomia ikäviä juttuja. Näiden juttujen kanssa tulee ihan totaaliavuttomuus ja sairas olo maailman pahuuden edessä.

Lisäksi aamulla iski jonkinlainen surkeus siitä miten vähän ollaan ehditty viettää aikaa miehen kanssa kahdestaan (edes siis hetkiä jollon laps nukkuu). Tää varmaan vähän helpottuu, kun lapsella on selkeämpi rytmi ja sen saa nukahtamaan kunnolla jo vaikka kahdeksan aikaan. Nyt ollaan kuitenkin menty sillä, että usein mä nukahdan samoihin aikoihin lapsen kanssa tai jopa ennen.

Tähän liittyen päätettiin nyt kokeilla alkaa luoda iltarytmiä lapselle ja alkaa nukuttaa häntä aikasemmin. Tänään siis kahdeksalta oli kylpy odottamassa ja laps pestiin, puunattiin, puettiin pyjamaan ja ruokittiin. Puoli yhdeksältä se oli pinnasängyssä autuaallisessa unessa.

Ehdin jo miettiä, notta DUH, näinkö helppoa tämä oli?! Kunnes viiden minuutin päästä itkun kuuluessa otin lapsen rinnalle ja käytiin sängylle makoilemaan. Syömistä jatkui, ja jatkui, ja jatkui. Syömistä, nukahtamista, irrottamista, uudelleen haukkaamista. Ja tutti ei kelpaa, ei sitten millään. Ja itku tulee jos ei pääse jatkamaan imemistä.

Lopulta imutarve tuli riittävän täyteen, että sain siirrettyä lapsen pinnikseen jokeltelemaan ja potkimaan itteään viisarin lailla ympäri. Varmaan lähemmäks puoli tuntia se siellä jutteli itsekseen, kunnes taas tuli ruokinta-aika ja taas takas pinnikseen jokeltelemaan. Muutama veivaus tätä, kunnes lopulta aivan yhtäkkiä pinnis hiljeni! Olkoonkin, että tässä vaiheessa mies oli jo unessa, mutta laps nukahti! Itsekseen! Siihen meni pari tuntia, mutta nukahti!

Askeleita ollaan otettu, hurraa!

Aside from nää ikävät mielessä kummittelevat jutut ja aamun murheellisuus tää on oikeastaan sittenkin ollut aika kiva päivä. Käytiin kaverin kanssa Hietsussa kävelemässä ja syömässä lounasta. Tultiin kotiin lapsen kanssa käymään ja jatkettiin takasin ulos toisen kaverin kanssa lähipuistoon nauttimaan ihanasta kelistä. Iltaa vietettiin vielä kolmannen kaverin kanssa, syötiin sushia ja fro-yo:ta.

Onneks laps syntyi kesällä. Ja hei, puoli tuntia on kulunut - eli kaks kuukautta täynnä än yy tee nyt.

Hietsun ranta oli kaunis ja tyhjä.