kuukausi 1, päivä 20

Tänään on sellainen sää, jolla koulut syksyisin alkaa. Aurinkoinen, raikas, kuulas ja piirun verran kirpeä. Vähän niinkuin joku hyvä sitrusdrinkki.

Pakkasin lapsen ja vedin jalkaani mun normifarkut - ekaa kertaa sitten raskauden. Ja sitten me matkattiin jo vanhasta tottumuksesta neuvolaan viikkopunnitukselle. Ei niin, että niitä enää tarttisi edes tehdä, mutta kun siihen nyt kerta tottui, niin on oikeastaan aika mukavaa voida pitää viikkokirjaa lapsen painonkehityksestä.

Tällä menneellä viikolla paino oli noussut 225 grammaa. Nyt ollaan jo reippaasti neljän ja puolen kilon ohi. Pari viikkoa niin ylitetään viis kiloa. Mainio homma, koska neuvolatypy sanoi, että kunhan viis kiloa on ylitetty, niin sitten AINAKAAN ei enää tarvi laittaa herätyskelloa muistuttamaan, että öisin pitäisi välillä syödäkin.

Neuvolasta käytiin Picnikissä hakemassa mulle latte ja salaatti ja lapselle päiväunet. Kaikki maistui hyvälle. Käytiin myös kaupassa, jossa törmästin vanhaan pihatuttuuni ajalta, jollon olin noin 5-vuotias. Hauskinta tässä varmaan se, että hän työnteli vaunuissa 11-viikkoista pikkuista, todella pörrötukkaista lastaan.

Jäätiin hetkeksi jutteleen ja hymähtelin mielessäni. Siinä sitä oltiin, tukkimassa kaupan käytävät, ei yksin, vaan - voi kyllä - kaksin vaunuin. Yksi vanha mies kurotteli leipää meidän ohi ja totesi merkitsevästi, että ulkona paistaa aurinko. Harmillisesti keskustelu pihakaverin kanssa oli niin mielenkiintoinen ja tilanne meni ohi niin nopeasti, etten ehtinyt mitään siihen vastata.

Noin muutoin olen ehtinyt hoitaa tänään noin tuhat asiaa. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun niitä on hoitanut huomiotakaipaava, kitisevä laps olalla. Ilmoitin meidät rokotetutkimukseen. Laitoin jälkitarkastustodistuksen kirjekuoreen ja kirjotin kuoreen Kelan osoitteen. Soitin maistraattiin ja kirosin niitä urpoja työntekijöitä, jotka ei osaa hommiaan - kunnes kävi ilmi, että itseasiassa mä olin se urpo (harhaanjohdettu!!) asiakas. Maksoin laskuja. Kiinnitin huomiota siihen, että muskari alkaa ensi viikolla (!!). Keskustelin asuntoasioista miehen kanssa niin skypen, kuin puhelimenkin välityksellä.

Niin, ollaan kovaa vauhtia pistämässä käyntiin projektia asunnon myynti & osto. Jossain järjestyksessä. Tämä vaatii aika paljon vaivannäköä, kuten uuden asunnon löytäminen. Sen lisäksi pitää soitella kaikkialle ja olla urpo, kun luulee, muttei tiedä ja joku sanoi, että .. aijaa? Ai eikö?'. 

Tein kuitenkin yhden tärkeän, projektiinliittyvän täskin: ostin kasan sisustus/design(aiheisia)-lehtiä kaupasta ja levittelin ne meidän ruokapöydälle. Kyllä tää tästä vielä!

Vessahätäviestinnästä: tänään yksi osuma (so far yhteensä neljä yritystä). Laitoin kuivurin kylkeen teipillä lapun, johon merkkaan tukkimiehen kirjanpidolla yritysten määrän ja ympyröin onnistuneet kerrat.

Tänään on varmaan näitä kesän viimesiä lämpimiä päiviä. Järjettömän upea keli, istun puistossa nauttimassa auringosta. Tää on vaan parasta.

Puistossa on kivaa

Kengällä sudenkorento