Thursday, August 16, 2012

kuukausi 1, päivä 16

Hetkittäin sitä on sellainen olo, että kyllähän mä tiedän mitä mä teen. Vauvanhoito on jo ihan hanskassa, mä tiedän nää jutut ja I'm The Mom.

Sitten hetkittäin on sellanen olo, että joko mä ehdin pilata tai rikkoa sen? Joko joku tärkeä aika meni ohi, enkä tajunnut tehdä jotain mitä sillon olisi pitänyt tehdä.

Tämän päivän yhtäkkisen epävarmuuden aiheita on ollut muun muuassa onko lapsi ollut riittävästi lattialla heiluttelemassa käsiä vai jotenkin liikaa sylissä? Onko kantoliina-asento, johon olen lapsen käärinyt, ollut liian pysty, all this time? Olenko jutellut ja lauleskellut riittävästi lapselle? Entä jos se, että rakastan koko sydämestäni ja kaikestani ei olekaan tarpeeksi?

Joo, näiden kysymyksien äärellä ei olla järjellä.

Nyt pitäisi päättää lähdetäänkö saareen. Sain soiton saarikavereilta, jotka kertoi, että niiden 1,5v on vähän nuhanen ja aivastellut tänään. Ei kuumetta, eikä em. lisäksi muita sairausoireita (väsymystä yms.). Nyt pitäisi päättää uskalletaanko ottaa riski, pakata laps autoon ja porskuttaa kuitenkin saarelle yhdeksi yöksi.

Puoltavia puolia tässä lapsella oleva mun maidon mukana tullut vastustuskyky. Ja että se kavereiden laps ei ole mitenkään kauhean kipeä, vaan pientä niiskutusta. Ja että nää lapset ei kuitenkaan leiki yhdessä, vaan meidän laps on varmaan kokoajan enemmän tai vähemmän mun / isänsä sylissä. Ja yö nukutaan eri rakennuksissa.

Sitten taas. Jos käy niin onnettomasti, että laps tulee kipeäksi, se ei ole ihan mikään pieni, ohitettava asia. Lapsen röörit vielä niin pienet, eikä reppana osaa niistää ja niin. Äiti syyllisenä ja soikeana huolesta, kukaan ei nuku jne. Ja sitten mietitään että kannattiko ja taas vanhemmat ajatteli vaan omaa etuaan, kun eivät tajunneet sulkeutua kotiinsa pahalta maailmalta, vaan ottivat riskin.

Tee nytsit tässä päättöksiä..

Ja sit. Mulla oli jälkitarkastus tänään. Lääkäri (jälleen sama) oli 20min myöhässä aikataulustaan jo heti aamulla ja koitti kovasti kuroa sitä umpeen (way to go with bedside manners..). Kaikki ok ja sain jopa äitiyskorttiin merkinnän, kun kysyin siltä, että eikö se tarvi sitä mihinkään. Verenpaineenkin se mittasi (114/74) vaikka oli jo heittämässä mua pihalle, mutta kysyin, että sitäkö ei tarvinnut mitata.

No, tärkein kuitenkin hoitui, sörkki ikävästi sisälmyksiä ja totesi terveeksi.

Ainiin, vessahätäviesti meni tänään perille ja onnistuin kerran! Toisen kerran olin varma, että lapsella oli nälkä ja oli jo ottamassa sitä syömään, kun vatsa suorittikin tyhjennyksen (alakautta).




3 comments:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  2. Mä ymmärrän kyllä ihan hyvin tarpeen suojella pöpöiltä ja taudeilta ja olla ehdoin tahdoin hakematta räkistä, etenkin kun vauva on vielä näinkin pieni. Mutta mun näkemykseni oikeasti on, että kyllä se altistus tarvitaan myös, jottei sitten isompana ole jatkuvasti kipeänä, kun niitä pöpöjä kuitenkin kaikkialla on! Henk. koht. en koskaan ole vaivautunut olemaan turhantarkka, kumpikin typy sairasti muutamankin flunssan vauva-aikana (nuorempi vissiin jokaisen siskon kerhosta tuoman pöpön) - mutta sen jälkeen onkin terveempiä lapsia saanut hakea! Kummallakin keskimäärin yksi flunssa per vuosi, koulusta poissa ehkä 1-2 päivää vuodessa sairaana.

    Tästä on ihan tuore tutkimuskin, josta keväällä luin; nyt en äkkiseltään löytänyt itse tutkimusta, mutta iltiksen uutisoinnin asiasta kyllä: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288469041981.html

    Te tietenkin itse päätätte näistä, minä vaan ihan kannustan hengittämään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä oon ihan sairastamisen puolesta (tosta on paljon puhuttu, että lapsena hankitaan tota vastustuskykyä nimenomaan) .. mutta tää on vielä niin pieni! Jos ootetaan vaikka pari kuukautta - tai vaikka vuosi!

      Ja varmaan tokan lapsen kaa oli muutenkin helpompaa ottaa relammin kuin ekan .. eikai eka nyt kuitenkaan ihan alle pari kuukautisena alkanu flunssailla?

      Delete