Ajattelin tänään viisaan tietävästi nyökytellen kahden päivän iltakiukkujen jälkeen, että nyt on kyllä meneillään joku Vaihe (kokeneet tahot ovat kertoneet, että pienen lapsen elämä on pelkkää vaiheesta toiseen siirtymistä). Sitten luin tämän (lyhyesti: vauvan päivärytmiin kuuluu usein iltakiukku ja kanniskelun tarve) ja totesin notta jaa. Täähän on vain normaalia vauvalaiffia. Me ollaan vaan päästy aika vähillä kiukuilla aikasemmin.
Ton luettuani oli taas jotenkin helpompi suhtautua iltarähinään. Tää on ihan normipäivä hei! Iltatankkaus rinnalla (ja hetkittäiset rintarähinät) onkin ihan normijuttu hei! Ja sitten tää päivä onkin ollut tosi paljon helpompi ja nyt iltarähinän aikaan ei olekaan (paljoa) rähinää, vaan tämmöstä kanniskelua ja jutustelua ja imetystä (mennään miehen kanssa vuoroissa).
Ja viime yö taas osotti miten iltatankkauksen jälkeen nukutaan sikeästi ja vain yhdellä yösyötöllä melkein kymmenen tunnin yöunet.
Ja sitten. Mua vähän pelottaa, että toi viisiviikkoinen haluaisi jo hirveästi kävellä, kun hauskin asento on seisominen kainaloista tuettuna. Ton ikäistä ei saisi hyppyyttää vielä, joten ihan vanhempien käsilihasten varassa mennään. Mutta hirveän vahvasti toi polkisi ylöspäin. Ja vähän pelkään, että laps ei tajua ettei se tule kävelemään - tai edes konttaamaan - vielä piiiiitkään aikaan (noin lapsen näkövinkkelistä). Ja sitä ennen taitaa tulla monta turhautumista.
Pistetään kyllä toi pikkuapina sirkuskouluun, kunhan jaloilleen pääsee.
Sen sijaan oon suu vähän vinossa hymyssä seuraillut miten tää on niin tätä. Jokainen mun päällä ollut vaate on ennemmin tai myöhemmin puklaantunut. Pulautuksen jälkiä löytyy myös mun hiuksista, sohvasta, lattialta ja luultavasti vähän pupustakin. Puklurättejä löytyy siroteltuna pitkin kämppää, ihan varmistuksena, että sellainen on aina jossain käden ulottuvilla. Huolimatta päivittäisistä suihkuista haisen varmaan jatkuvasti lämpimälle maidolle. Niin, tää on niin tätä.
Sain ystävältä eilen hauskan kukkakimpun - kuulemma näitä tyypillisesti tuoreille äideille annetaan. Siinä on äitikimppu ja vauvakimppu. Ilmeisesti isä- / puoliso- / kumppanikimpun lisääminen joukkoon voisi saada aikaan jotenkin kiusallisia tilanteita?
 |
| Vauva- ja äitikimppu |
Käväsin myös viemässä miehelle kotiin unohtuneen puhelimen ja kaikessa harmaudessaan Helsinki näytti aika kauniilta.
Noin niinkuin historiallisena merkintönä todettakoon, että laps tapasi tänään ensimmäistä kertaa Sveitsin pikkuserkkunsa samalla kun mä pääsin taas vaihtamaan kuulumisia ja ihmettelemään äitiyden ihmeellisyyttä oman (Sveitsin) serkkuni kanssa. Päivä oli kerrassaan hyvä.
Minä olen ollut hyvin tyytyväinen lapsi. Olen nukkunut hyvin yöni - koko yön putkeen. Illalla olen huutanut tunnin pää punaisena, vähän sen jälkeen kun isä on tullut töistä kotiin. Joka ikinen päivä. Mutta muuten kaikki on ollut oikein hyvin. Meidän poika vaan ei tahdo tuota kaavaa noudattaa. Yöllä heräillään monta kertaa. Syödään vähän ja kun tissi irrotetaan suusta niin kitistään vähän ja vaaditaan tissi takaisin. Päivisin kitistään ja nahistaan, jos ei riittävästi viihdytetä tai huomioida. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä. Ei voi vaan olla. Aamulla kun vihdoin luovutan ja nousen sängystä ylös, kun tyytymätöntä narinaa on jatkunut vieressä riittävän pitkään. Mitä tekee poika - makaa tyytyväisenä ja jokeltelee. Sitä ennen on kitisty ja vaadittu huomiota. Monta kertaa saan syödä aamiaisen niin että poika makaa sängyssä selällään ja juttelee itsekseen. Mutta minä en saa siinä vieressä maata ja yrittää nukkua. :(
ReplyDeleteMeillä ainakin on poikaa pompotettu sylissä jo pitkään. Tahtoo seisoa ihan itse ja pungertaa jaloillaan. Lisäksi tykkää kovasti "kävelemisestä". Isä pitää kainaloista kiinni ja kävelyttää. Poika on ihan hiljaa ja tyytyväinen. Neuvolasta kysyttiin onko jotain "vaaraa" ja sanoi että ei ole. Pojalla on melkoiset reisilihakset ja kestävyys. Lisäksi hän yrittää selällään maatessaan päästä ihan väkisin istumaan. Yrittää yrittää ja valittaa kun ei jaksa aivan ylös asti pungertaa. Ja on sitten tyytyväinen kun hänet nostetaan istumaan ja laitetaan vaikka tyynyä vasten katselemaan. Ja ikää vasta 2 kk. :)
Toi on kyllä ihan syvältä, kun lapsena helppoja olleet saakin vaativampia muksuja. Ehkä sunkin pikkunen on vaan periny ton puolen isältään :) Me ollaan miehen kanssa myös oltu lapsena tosi iisejä - toisaalta, ei toi meidän jälkikasvu nyt vielä ainakaan ihan supervaativa oo ollu. Ainakaan verrattaen.
DeleteToi yöheräily on kyllä varmasti ehkä väsyttävintä - erityisesti jos päivälläkään ei oo mahollista ottaa kunnon nokosia. Voitko jättää lapsen sänkyyn jokeltelemaan ja mennä tyyliin sohvalle torkkumaan? Sun maidontuoksu ainakin voi aiheuttaa vähän levottomuutta varmaan?
Onko teillä muuten tutti käytössä? Mä totesin jossain vaiheessa, että tutti auttaa tolle tosi paljon, kun tekis mieli kanssa imeä, mutta sitten tulee ähky ja puklu jne. ja nyt välillä nukutan sen tutti suussa. Ei se kauhean innoissaan tosta ole, mutta välillä se on tosi hyödyllinen. Lisäksi kunhan siitä vierottaa riittävän ajoissa, se ei haittaa hampaitakaan.
Ja hyvä kuulla tosta pompottamisesta, ehkä mäkin sitten uskallan vähän! Meillä kanssa erityisesti isä pitää kiinni ja kävelyttää :) Edelleen vaan pelottaa turhautumiset, kun kuitenkin kävelemisen oppimiseen on oikeasti aikaa se vuosi tms.
No mutta, tsemppiä! Lapset kasvaa kokoajan ja muuttuu helpommiksi :) (tai ainakin ongelmat muuttuu erilaisiksi)
Se teki sen taas tänään - nukahti kun minä olin häipynyt sängystä... Ajattelin että ei se siellä kauaa viihdy, mutta nyt on mennyt jo yli tunti. :( Metelöi hulluna niin kauan kuin minä olin vieressä ja kun lähdin pois, niin hän simahti unilleen. No sainpahan syödä aamiaisen ja pääsin surffailemaan blogeissa.
DeleteKyllä meillä on tutti käytössä. Välillä se on korvaamaton apu ja välillä se aiheuttaa ongelmia. Jos poika ei kaipaa tuttia (vaikka kitisee ja ähiseekin) ja sen menee hänelle laittamaan suuhun, niin hän saattaa hermostua totaalisesti, eikä sitä tilannetta sitten enää korjatakaan. Kyllä vanhemmuus on melkoinen taitolaji. Äitini on sitä mieltä että poika pyörittää meitä täysillä ja tottahan se on, mutta mikä on vaihtoehto? Antaa pojan huutaa ja kiukutella? Eipä siinä kohtaa ole enää kivaa kenelläkään...
Joo, meillä kanssa tutti on välillä hyvä ja välillä ei uppoa lainkaan. Toivottavasti sä saat unia ja nukuttua!
DeletePuklun väriset vaatteet ois kova sana. Hajua tosian ei taida piiloon saada. :D
ReplyDeleteEhkä sitä pitää alkaa pukeutua sellaseen kermanvalkoseen päästä varpaisiin ;)
Delete