kuukausi 2, päivä 20

Ensimmäisiä: kolautin lapsen pään kuivausrummun kannen kulmaan lapsen ollessa mulla kantoliinassa. Itkua kesti noin minuutin, enkä nähnyt yhtään kyyneltä (no, lapsen naamalla ainakaan). Ja loppuvaiheessa itku oli lähinnä sellaista ilmottelua ja luultavasti mun moittimista.

Eniten pelästyin (enkä uskaltanu edes heti katsoa) osuiko se siihen aukileen kohdalle. Ei onneks. Otsan yläreunaan tuli pieni vekki, ei edes verta. Näin myöhemmin hellästi silitellessä en huomannut sen aristavan sitä lainkaan. Tämän jälkeen toki seurasin tarkkaavaisesti jokaista silmänkin liikahdusta analysoiden onko se jotenkin erilainen kuin ennen, nytkö rikoin sen.

No, onneks vauvat ei mene rikki ihan noin pienestä, mutta herätti taas olemaan varovaisempi. Ja mielikuvitus yleisö tietenkin oli ihan *gasp* ja mä arvasin, että se osuu. 

Mies oli (on edelleen) iltaa jossain työjutussa ja mulla oli täällä kaveri käymässä, jeesailin sitä sen koreografian kanssa. Oli hauska huomata miten tarkkaavaisesti laps seuraili sitteristään tanssimista (raivattiin olkkarin lattialle pieni tanssitila) ja viihtyi aivan tyytyväisenä tanssia katsellen vaikka kuinka pitkiä aikoja. Hyvä laps, näitä vaikutteita voit imeä itsees!

Flunssan viimeset limat roikkuu sitkeesti. Kai mun niistäminen hiljalleen vähenee, laps kuulostaa hetkittäin edelleen aika räkäseltä. Oon hoitanut suolatipoilla vaipanvaihdon yhteydessä, liekö vähän auttanut, kun juuri nyt ei kuulosta taas kovinkaan pahalta. Niin, ja avustin taas homeongelman syntymistä taloon eilen höyryhengittelemällä kylppärissä lapsen kanssa.

Ostin lapselle leikkialustan Ikeasta. Hyvin vaikuttaa kelpaavan.

Äksät.