Monday, September 24, 2012

kuukausi 2, päivä 24

Miehen vanhemmat halusivat tulla meille leikkimään uudella höyrypesurillaan (tms). Yritettiin muka vähän kohteliaasti 'no eihän teidän nyt tarvi...' mutta lopulta lähdettiin miehen suvun saareen (näppärästi Espooseen) saunomaan pois tieltä.

Näin jälkikäteen ajateltuna tää oli ehdottomasti näitä juttuja, jotka kuulostaa hyvältä, mutta toteutus näin kokemattomilta jättää vähän parantamisen varaa.

Vähienkin kamojen roudaaminen laps mukana on haastavaa. Erityisesti kun kaikilla on pelastusliivit päällä. Onneksi laps nukkui koko menomatkan. Lisäksi totesin heti alkuunsa, että olis pitänyt ottaa kantoliina sittenkin mukaan. Onneksi oon tosi näppärä, ja liimasin lapsen itseeni tuubihuivin ja kahden hupparin avuin.

Saunominen hankalaa ilman erillistä pukuhuonetilaa saunarakennuksessa. Onneksi laps on kärsivällinen ja anteeksiantavainen. Ja illallisen jälkeen jälkkäriäkin oli liian vähän. Mies oli äänestänyt kohtuuden nimiin kauppareissulla. Kohtuuden! Vaikka ollaan menossa mökille!

Sunnuntaiaamuna kiskoin (pyöritin) pohkeestani irti punkin, tarkistin netistä borrelioositartunnan todennäköisyyden ja totesin, notta jokohan tämä auvoinen saaristolaiselämä saisi riittää (lapsessakaan ei punkkeja, tarkistin). Muutenkin oli kiire avustamaan siskoa muutossa. Niinpä pakattiin kamamme ja alettiin tehdä lähtöä.

Harmillisesti keli ei ollut lainkaan yhtä suotuisa kuin tullessa. Meri oli harmaa, aaltoisa ja luotaantyöntävä. Sadetta tihkutti joka suuntaan. Kylmä tuuli puhalsi. Suoriuduttiin kuitenkin veneeseen ja lähdettiin tekemään (onneksi todella lyhyttä) matkaa satamaan.

Ja nyt kysymys. Onko tämä ihan normaali vauva-feature, että epämieluisassa/vieraassa/pelottavassa paikassa laps vaan vetää itsensä offline-tilaan ja sammuu uneen? Oon aikasemminkin huomannut että lapsella on ollut tapana usein nukkua läpi kaikki tapahtumarikkaimmat hetket - kun kotona on vieraita tai ollaan jossain jännässä paikassa (esim. kavereiden saarella, jossa laps nukkui koko ensimmäisen päivän)?

Nytkin venematkalla tihkutti ja tuuli ja vesi roiskui, ja pitelin lasta suurimman osan ajasta kainaloista (että tunsin sen varmasti hengittävän) niin lähellä itteäni kuin molempien pelastusliivien kanssa mahdollista (jotta tuuli kävisi mahdollisimman vähän hänen naamaansa). Muutamien minuuttien kuluttua huomasin lapsen hiljalleen vaipuvan uneen (yhden suu-mutrulla huudahduksen jälkeen).

Matka kesti alle 10 minuuttia, lapsi oli puettu TODELLA lämpimästi, vaikka posket ja kasvot jäivätkin nyt ulkopuolelle, ja tosiaan suojelin lapsen kasvoja tuulelta niin hyvin kuin mahdollista. Siitä huolimatta säikähdin todella tätä offline-tilaan vetäytymistä. Kiirehdin laitureilta suoraan auton lämpöön, otin pelastusliivit pois ja pistin lapsen jatkamaan nukkumista turvakaukalossa. Koska uni vaikutti normaalilta (säpsähdyksineen ja reagointeineen), annoin lapsen nukkua.

Kotona laps taasen heräsi ja oli ihan normaali oma, iloinen itsensä. Mutta tämä offline-tila? Mitä ihmettä?

Lisäksi huomasin eilen illalla lapsen poskien punottavan epätavallisella tavalla, vähän melkein ihottumamaisesti. Pakotin itseni olemaan google-diagnosoimatta ja odottamaan aamuun. No, nyt aamulla punotus on kadonnut. Onneksi.

Nyt traumojen alettua hälventyä mies ehdotteli uutta reissua saareen viikolla, kun vanhempansakin ovat siellä. Jaa-a.

Rentona menomatkalla.


11 comments:

  1. oi pieni ihana pelastusliiveissä <3 ja sellainen aurinkoinen meidän muuton keskellä <3 kiitos vielä että jaksoitte :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei mitään, toivottavasti suurin stressi on ohi ja kamojen järjestely ei enää oo niin tuskaisa projekti :)

      Delete
  2. Musta tuntui usein siltä, että tytär pikkuvauvana nukkui esimerkiksi pitkistä automatkoista hyvin suuren prosentin ihan vain itsesuojelun merkeissä. Epämukava istuin ja tylsät maisemat -> uneen. (Nyt vähän jänskättää tämän isomman vauvan kanssa, miten pärjätään automatkat. Huoh.)

    Mut onko se huono taito? Ei minusta; jos ympäristö tuntuu hankalalta hanskata, on ihanaa, että toinen vetelee sitten sikeitä. Toki voi olla, että se nukkuu koska tuollaisissa tilanteissa sä pidät sitä kovin lähellä, ja siinä on mukava nukkua. Niin tai näin, en huolestuisi. (Jos silti huolestuisin, kysyisin neuvolassa enkä säntäisi Lastenklinikalle.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, siis just tollasena itsesuojeluvaistona mäkin tätä vähän ajattelin. Huono taito se ei lainkaan ole, mietin lähinnä onko muut huomannu samanlaista käytöstä, kuuluuko ihan perusvauvasettiin :-) Myöskin aika jännä että lapset osaa noin.

      En siis ole (enää) huolissani, mutta se hetki kun oltiin tuiverruksessa ja sateessa, töyssyilevässä veneessä ja laps alkaa hiljalleen sulkea silmiään .. tuntui kuin se olis ollut kuolemassa siihen mun käsiin (erityisesti kun tuntuu, että eihän tollaseen paikkaan VOI nukahtaa, enkä oikeastaan voi tehdä yhtään mitään, on vain yksi asento, jossa lasta voi pitää ja veneessä on turha alkaa heilua). Kun laps taas heräsi, niin kaikkihan oli oikein hyvin :-)

      Delete
    2. Hei, mä yhtäkkiä tajusin, että mä kyllä yhä aikuisenakin teen tuota! Mä (en nyt ehkä ihan nukahda siihen mutta) opin aikoinaan oikomishoitojen kanssa vaan sulkemaan silmät ja tuunaamaan ulos kun mun suuni oli täynnä hammaslääkärin välineitä ja teen sitä yhä. Samaten saatan kyllä nimenomaan tuulessa ja tuiskeessa vaan sulkea silmäni ja käpertyä sisääni, jos en mitään voi sille tehdä.

      Eiköhän se siis ole ihan vaan luontainen suojatumis/selviytymiskeino :)

      Delete
    3. Mut hei, lapset usein nukkuu hyvin ulkosalla, raittiissa ilmassa ja liikkeessä. Ja kun vielä pääsee äidin syliin - what's not to like?

      Ymmärrän säikähdyksesi kovin hyvin (olisin itsekin ehkä kiljunut paniikissa), mutta ehkä muksustasi se oli vuoden paras unimesta :)

      Delete
    4. SM, noniin, niin just!

      Ja Liina, miten lohdullinen ajatus! Eritoten kun äidin silmissä se näytti siltä, että elämänhalu katoaa... valo silmistä sammuu.. elintoiminnot lakkaa.. aagh! :D

      Delete
  3. Mulle joku viisaampi kertoi, että vauvoilla uni on tietynlainen suojamekanismi ja just siksi vieraassa paikassa nukahdetaan helposti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, olispa joku osannut kertoa tuon mullekin jo aikasemmin :-)

      Delete
  4. Omien muistikuvieni mukaan mulla tuo sama suojamekanismi toimi pitkälle kouluikäiseksi. Aina jollain tapaa ahdistavissa (ja tylsissä) paikoissa mä vaan rupesin nukkumaan, koska se oli helppo keino paeta tilannetta. En siis tokikaan taaperona analysoinut tilannetta todellisuuspaoksi, mutta jotenkin hämärästi muistan vain sen tunteen, joka ajoi nukkumaan mitä kummallisemmissa paikoissa. Kuten jonkun randomtädin 75-vuotisjuhlissa, joissa oli vaan pelottavia poskesta nipisteleviä vieraita aikuisia. Taidan kyllä vielä näin aikuisenakin nukkua ahdistavien kokemusten päälle pidempään kuin normaalisti, mutta sentään jälkikäteen - en kesken kaiken.

    Niin, ja en siis tarkoita, että tuo teidän veneretki olisi ollut jotenkin ahdistava, mutta tosiaan uusi ja vieras - siksi ehkä vaikea käsitellä.

    ReplyDelete
  5. Tuttavat kertoivat, että heidän lapsi nukkuu kaikista parhaiten purjeveneessä. Keinuva liike veden päällä aiheuttaa jatkuvan nukkumisreaktion.

    ReplyDelete