Tuesday, September 4, 2012

kuukausi 2, päivä 4

Voi hitsi mikä päivä. Hight on niin high ja lowt on niin low. Ja hitsi mikä kruunaus koko päivälle. Juuri kun kirjotin ton, laps mun vasemmalta kyljeltä ja mies oikealta huokasivat synkronoidusti - molemmat syvässä unessa ja minä tässä ahtaasti niiden välissä läppärini kanssa.

Eli päivän uutisanti. Yö meni lapsen kanssa myös oireetta, eikä särkylääkkeitä tarvittu. Hyvä niin, koska ei meillä olis ollutkaan. Yritin motivoida miestä illalla lähtemään apteekkiin niitä ostamaan 'Onko sitten kiva lähteä kolmelta yöllä ostamaan sitä sitten nih?', johon mies tuumasi notta 'löytääpähän helpommin parkkipaikan'. Tämä selvä.

Tehtiin eilen myös se tarjous asunnosta ja tämä päivä sitten kului jännityksen vallassa vastatarjousta odotellen. Iltapäivästä sellainen tulikin, ja pitkän arpomisen jälkeen lähetettiin oma vastatarjous joskus ennen viittä. Hitsi että inhoan tinkimistä, olo on kuin köydellä tasapainoilevalla seepralla, jolla on korkkarit jalassa.

Veikattiin (veikkasin), ettei tänään enää kuulu mitään, mutta POW - olivat hyväksyneet tarjouksen! Sillä  meidän matalahkolla hinnalla! Uskomatonta. Nyt meillä on sitten (melkein) kämppä Espoosta. Yläkerrassa kaks makuuhuonetta, keittiö, olkkari ja suihku-vessa. Alakerrassa sauna, kylppäri (jossa kaks (2) suihkua!), erillinen vessa, kodinhoitohuone ja takkahuone (!!). Rinteeseen tämä rakennettu, ja sekä ylä- että alakerrasta pääsee omille pihoilleen. Muutto joulukuun alussa.

Lisäksi olin voittanut lotossa! Kokonaiset 7,50e! Kyllä nyt kelpaa asuntoja ostella.

Lapsella sen sijaan ei ollut niin hyvä päivä. Tai no, päivä meni ihan ok, mutta iltaa kohden alkoi vatsakouristeluitkut - veikkaisin rota-rokotteen aiheuttavan tätä. Koitettiin selvitä pelkällä rauhottelulla muutama tunti, kunnes lopulta annettiin sitä Panadolia (mies toi tullessaan töistä). Minimiannos, josta varmaan puolet levisi lapsen naamalle (heh, ei ole ainakaan naama kipeä) tuotti  kuitenkin tulossa, ja laps sai vihdoin nukahdettua.

Toki tähän kaiken päälle vielä samoihin aikoihin, kun laps vielä odotti Panadolin vaikutusta, tajusin että meillä on huomenna aamuysiltä vauvaperheille tarkoitettu fysioterapiatapaaminen, johon olin meidät ilmottanut. Ilmeeni, kun tajusin myös heittäneeni pois sen lapun, jossa oli fysioterapiamestan nimi, osote, puhelinnumero ja kaikki muutkin tarpeelliset tiedot:




In other words, mulla ei ollut pienintäkään käryä missä meidän pitäisi olla klo 9:00 huomenaamulla. Hirveällä salapoliisityöllä, kaverin avulla ja superinhimillisellä multitäskäyksellä (laps olalla/rinnalla itkeskelemässä) saatiin kuitenkin lopulta tarvittavat tiedot kasaan.

Ja sit haluisin vielä sanoa sanasen vessahätäviestinnästä. Ollaan tultu nyt siihen pisteeseen, että 4/5 yrityksistä osuu oikeaan - joko tajuan merkit ajoissa tai sitten laps on tosiaan oppinut, että 'jahas, ollaan lavuaarilla ilman vaippaa. Nyt pitää saada jotain ulos, niin sitten saa taas kehuja.'

Oli mikä oli, musta tuntuu että laps on alkanut selkeämmin ilmaista merkkejä ja olettaa / odottaa, että hänet viedään vessaan ja että merkkien ilmasemisesta on jotain hyötyä. Ja kun huomaa, että merkit on havaittu ja vaatteita riisutaan, osaa pidättää sen sekunnin, että vaippa saadaan veke ja pääsee lavuaarille. Elän toivossa, että näitä merkkejä sitten aletaan ilmasta niin pian, että satunnaishoitajakin helposti tajuaa. Ja että tästä on hyötyä potalle harjotellessa.

Toki edelleen varmaan 8/10 vessahädästä menee vaippaan, mutta silti! Oon tosi tyytyväinen tähän.

Ps. äiti, pakaraan puhaltaminen ei auttanut, vaan oli lähinnä pelottavaa viedä naama niin lähelle vaipatonta danger zonea.

Uusi-asunto-skoolaus oikealla champagnella.

12 comments:

  1. Jee! Onnea! Shampanjaa ja sänky! W00t!

    ReplyDelete
  2. Onnea uusille asunnonomistajille! Wow! :)

    Eikös pikkuisille ole helpompi antaa Panadol peräpuikkona? Niin meille ainakin neuvolasta neuvottiin.

    ReplyDelete
  3. Uu, onnea, onnea, onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa! ..tai sitten rinnetalo Espoossa ja horsmia takapihalla penkissä. :D
    Minne päin Esbo big cityä muutatte?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä teen puolikkaan lupaukset kasvattaa vaikka edes yhden ruukun basilikaa ens kesänä omalla pihalla :)

      Suomenojan taa on nyt matka. Kriiseilin sitä juuri tänäaamuna - en oo koskaan asunu Helsingin ulkopuolella......

      Delete
  4. Onnittelut, kuulostaa oikein hyvältä. Varsinkin tuo kaksi suihkua, wau!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, siis kaks suihkuhuonetta, yhteensä KOLME suihkua (yks yläkerrassa, kaks saunan yhteydessä)! Tämä ja takkahuone - molemmat asioita, jotka on ollu mulla silleen sellasia 'olis joskus kiva, jos olis' -asioita, eli vähän ylimäärästä luksusta ja täällä on! Oon aika fiiliksissäni :)

      Erityisesti, kun alunperin etittiin neliötä, mutta luovuttiin sitten ja siirryttiin katsomaan kolmiota. Ajateltiin, että olis kiva jos olis ns. vierashuone olemassa - mutta toisaalta neliöt on täällä aika kalliita, ja tommosesta huoneesta, jonka ainoa tarkotus on majottaa joskus harvakseltaan vierailevia ihmisiä, ei kuitenkaan haluaisi maksaa ihan hirveästi.

      Toi takkahuonehan tässä on nyt siis alakerrassa saunan yhteydessä, eli ikäänkuin saunaosasto, tai semmonen saunanjälkeishengailutila (josta aukeaa myös ovi pihalle) ja sinne voi tarvittaessa majottaa ihmisiä nukkumaan.

      Ja kelaa mikä vierashuone! Koko alakerta vieraiden käytössä - omat suihkut ja vessat myös (ja luultavasti telkkari yms.)! Sinne jo ihan mielellään kutsuukin ihmisiä majottumaan :)

      Sori, vähän innostuin selittämään, mutta oon ihan fiiliksissäni tästä! :)

      Delete
  5. onnittelut asunnonostosta! huisia!!
    teillä on selvästi vielä hiomista lääkestruutan käytön opettelussa ;) sun tarvii kaivaa esiin se mutsin kääntämä kirja missä ritva(?) struuttaa sulle lääkettää kitusiin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei voi ensikertalaisena onnistua ;) Mulla ei taida olla noita jäljellä enää - olisko sulla?

      Ja kiitti!

      Delete
    2. Ei voi ei :) Ja tosiaan, supot on näppäriä. Struutta kandee tosin opetella myös; ainakin meillä upposi Pronaxenia aika paljon flunssien yhteydessä, ja tietty kaikki antibiootit ja yskänlääkkeet ja muut joita ei oikein ole kuin nesteenä. Tekniikka on about sama kuin eläimille.

      Hyvällä tsägällä tosin sitten isompana oikein tykkää lääkkeestä kuin lääkkeestä (vain siksi että se annetaan ruiskulla? ;) ) kuten meidän likat muutaman vuoden ikäisinä.

      On ne kirjat kai mulla jossain kyllä. Tai siis on. Varastossa.

      Delete
  6. Onnea asunnosta.

    Minäkin ehdotan suppoja näin alkuvaiheessa kipulääkityksenä. Varmasti menee perille. =) Ja on helppo antaa. Eikä ole lapselle kivuliasta vaikka ajatuksena tuntuis ilkeeltä (itse kun ei ainakaan tykkäis takamukseeni mitään työntää). Mutta ainakin toissa iltana kun annoin meidän samanikäiselle vauvalle kuin teidän vauva supon niin lapsi lähinnä vaan hymyili. Oli siis pientä nuhakuumelämpöilyä.

    ReplyDelete
  7. Annika ja Anonymous: Damnit, heti meni taas pieleen - ehkä niitä suppoja pitää ostaa :) Ajatuksena se suun kautta antaminen tuntui vähemmän ikävältä lapsen kannalta (kuvittelin mielessäni, että se on tosi nestemäistä ja että sen antaminen on vähän ku antais D-tippoja, eli pari tippaa pienellä lääkeruiskulla. Näin ei ollut).

    Varsinkin kun lääkärissä kuumeen mittaaminen pepusta aiheutti kitinäprotestia. Myönnettäköön, että näin myöhemmin kahdesti täällä kotona kuumeen mittaaminen on sujunu varsin helposti, eli ei se suppokaan varmaan niin kamalaa olis..

    Se liuos oli kanssa kyllä siis sinällään ilmeisesti aika makeeta ja ei aiheuttanut protestia, lähinnä sotki vähän niinkuin syöminen yleensäkin sotkee. Ja tahmeeta kamaahan se oli.

    Toivottavasti särkylääkettä ei heti tarvita uudestaan, mutta pistän noi supot mieleen :)

    ReplyDelete