1 vuotta, 4 kuukautta 14 päivää

Incidenttejä. Voi olla, että mielipiteeni on hiukan subjektiivinen, mutta meillä on kyllä paras laps.

***

Heräsin tänä aamuna kyljikkäin lapsen kanssa. Laps oli kippurassa mahallaan ja halasi mun käsivartta (toimi myös tyynynä). Kuuntelin lapsen tuhinaa hymyillen ja sohin pois aamukiukkusta pupua, joka oli ilmeisesti noussut väärällä tassulla ja hyppi pitkin sänkyä vaatien aamupalaa. Vilkasin kelloa. Vaille seittemän. Kului hetki. Laps liikahti ja avasi silmät. Katsoi mua ja sanoi: 'Oho.'

***

Tiskikone piippaili valmistumistaan. Menin avaamaan luukun ja päästämään pahimmat höyryt pois. Laps uteliaana perässä, tiskikonehan on yksi parhaista tekemisen kohteista. Varotin lasta, että astiat on tosi kuumia, niitä ei voi nyt ottaa ja löyhyttelin kuumaa höyryä pois. Laps katsoi hetken, kääntyi, avasi laatikon takaansa ja palasi tiskikoneen äärelle molemmissa käsissään patalaput. Olin että whoah.

***

Pandoista on tullut hitti. Pandoja on siis neljä: jättimäinen mammapanda, pienehkö pikkupanda, pieni vauvapanda ja mini minipanda. Kaksi ensimmäistä on mun lapsuudesta, vauvapanda liittyi seuraan tällä vuosituhannella ja minipanda oli lahja lapselle työkaveriltani.

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen pandat on kuin onkin ollu mukana kuvioissa jatkuvasti. Jos ne pistetään takasin kaapin ylähyllylle nukkumaan, hetken päästä laps osottelemassa vaativasti ylös ja 'nalle! nalle!'. 

Pandoja siirrellään ympäriinsä ja sitten niille juotetaan / syötetään jotain. Osotetaan monta kertaa, että 'nenä nenä nenä!'. Ja liikuttavan tärkeänä laps tuntuu pitävän sitä, että pandat pysyy yhdessä. Yleensä mammapanda siirretään kovalla ähinällä (ja äidin säntäilevällä avustuksella) jonnekin ja pienemmät pandat tuodaan perässä mammapandan syliin. Äitiinsä tullut tyyppi.

***

Mainitsin joskus lapsen oppineen tuikihyödyllisen sanan: nänni. Koska kyseinen sana ei varsinaisesti oo meillä kuitenkaan aktiivikäytössä, en uskonut lapsen muistavan sitä kauhean hyvin. Hah. Laps on nyt edennyt pisteeseen, jossa löytää jo OMAT nänninsä. Molemmilla käsillä. Toisinaan yllättyen iloisesti, toisinaan pohdiskelevasti, toisinaan muuten vaan kokeilee: nänni. 

Laps ei kuitenkaan osaa vielä sanoa esimerkiksi 'isi'. 

Mutta sivuhuomautuksena on se kyllä mahtavaa miten lapset alkaa hahmottaa maailmaa ympärillään ja asiat pohdituttaa. Hoitotypy kertoi tänään lapsen hoitokaverin (4kk vanhemman) mietiskelleen ääneen, että '<hoitotypy> = Nainen'. Oli myös miettinyt onko isi nainen. Lähihoitajaksi kouluttautunut hoitotypy osasi kertoa, että ei ole.

***

Ja sitten vielä jotain musta itsestäni (but of course). Luulisin, että kyseessä on joku Espoon aiheuttama aivomato, mutta mun tekisi yhtäkkiä mieli hamstrata jouluvaloja ja pistää oikein kunnon joulukoristeet meidän pihalle. So far vain omenapuu on joutunut tän kaiken kohteeksi, mutta haluaisin lisää. Enemmän! Valoa! Musta tuntuu, että meidän naapureilla, jopa niillä jotka istuvat kaiket päivät aamutakeissaan ja pyjamissaan (myös arkisin) pihallaan polttamassa tupakkaa, on kodikas ja kiva piha. Meidän piha on karu. Nyyhk.

Kynttilöitäkään en oo hirveämmin polttanut aiemmin (ehkä kerran vuodessa?), mutta nyt yhtäkkiä ne on ah niin tunnelmallisia ja voi että, pitäisi ostaa lisää, eihän nää 20 tuikkuastiaa riitä mihinkään!

Syytän Espoota. Ja sen huonoa kaavotusta. Ei nyt suoranaisesti liity tähän, mutta kuitenkin.

ps. saatiin VIHDOIN autoon sisälämmitys! Naapurin auton ikkunat jäässä, meitsin ei tarvinnu skrabata sekuntiakaan!