Thursday, January 23, 2014

1 vuotta, 6 kuukautta, 23 päivää

Puuh. Lapsen kuume meni parissa tunnissa ohi. Sitten valvottiin pari-kolme tuntia iloisesti energisen lapsen kanssa keskellä yötä. Aamulla oli vähäisten unien jälkeen huono olo. Raahauduin lapsen 'avaa! avaa!' (hakkaa makkarin ovea) huutojen kannustamana ylös laittamaan aamupalaa. Kului hetki ja maamon pimeästä huoneesta kuului vaimea kutsu. Maamolla oli noussut kuume.

Syyllisyyden painamana (toinko nyt sitten kuitenkin perjantain äitikutsuilta jonkun viruksen syöpää sairastavan äitini luo?!) kuskasin maamon sairaalan ensiapuun, pappa oli onneksi meillä vielä lasta vahtimassa. Sairaalasta painelin myöhässä töihin, kaadoin jättimäisen kupin kahvia, lysähdin työtuolille ja mietin, että näinä vuosina ei kyllä paljoa uraa luoda.

Iltapäivällä tuli viesti, että harmiton (oireeton) infektio, joka ei ole voinut tarttua meidän kautta, eikä myöskään tartu eteenpäin. Maamo illaksi takaisin kotiin ja antiobiootit mukaan. Laps edelleen kuumeton ja hyvinvoiva. Nyt iltapäivällä ja illalla tosin nousi muutama kummallinen paukama, ihan kuin hyttysenpistoja. Joku kumma jälkitauti? Who knows. Jatkamme seurailua.

Tänään vihdoin puolitoistavuotisneuvola. Ja ihan perinteen kunniaksi laitetaan tähän nyt ihan statsit (suluissa heinäkuun mitat):

Paino: 12kg (9.4kg)
Pituus: 83cm (77- cm)
Pää: 50cm (47.5cm)

Neuvolatäti oli oikein tyytyväinen, kirjoitti imartelevan lausunnon ja kysäisi ohimennen ollaanko miehen kanssa musiikkialalla, kun niin hienosti lapselle lauloin viittä pientä ankkaa (tirsk). Pituus ja paino oli kivunnu, lapsesta on tullut skrodempi. Ja kuulemma normaalisti pituus notkahtaa kun lapsi mitataan ekaa kertaa seisten, mutta toi meidän laps on venähtänyt niin, että uudesta mittaustavasta huolimatta pituus pysyi käyrällä. Influenssarokotus saatiin koko perhe (immunisoitu lauma suojaa myös maamoa) ja lapselle MPR tehoste (näemmä jos ottaa MPR:n alle vuoden ikäisenä, sille joudutaan ottamaan tehoste).

Laps on kyllä kanssa tehokkaasti imenyt itseensä maneereja. Maamon myötä nykyään tietokoneella sanotaan aina turhautuneesti 'NOH!'. Kun joku yllättää, että se on ihan aidosti 'OHOH!'. Lisäksi laps osaa hyvin myötäillä. Oli tässä maamoa ilahduttanut kertomalla, että maamolla on 'nänni', johon maamo oli todennut 'joo, mutta aika tarpeeton nykyään', mihin lapsi ymmärtävästi 'mm-m.'

Kyllä tosta meidän lapsesta vielä sosiaalieläjä kasvatetaan.

4 comments:

  1. Hienot statsit :)

    Ja tää ikä. Ne kommunikaation harppaukset ja huumorin oivaltaminen. Niin parasta. Enkä siis tarkoita omaa kolmikymppispaalua vaan tota pienempää perheenjäsentä ;)

    Voimia ruuhkan keskelle. Pitäkää huolta toisistanne <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tää ikä! Ja kyllä vielä kolmekymppisenäkin saattaa tulla kommunikaation harppauksia ja huumorin oivaltamisia ;)

      Kiitos voimista, me tehdään parhaamme <3

      Delete
  2. Älä anna liikaa syyllisyyden painaa. Ei kaikelta voi suojautua, ja jos alkaa näyttää siltä, että sille on tarve, sairaala auttaa sitten siinä vaiheessa.

    Hirveästi tsemppiä syöpäsairaalle ja sinulle, reipas ruuhkavuosiäiti. Hienosti olet jaksanut.

    (Meilläkin muuten oli juuri lapsella kumma flunssa, josta seurasi yksi hassu paukama. Mistä näistä tietää.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, luulin jo vastanneeni tähän, mutta teinkin sen vain päässäni - ja vielä monta kertaa. Piti sanoa, että kiitos ihanasta tsempistä. On jännä miten paljon hyvää mieltä ja tsemppiä ihan muutamista sanoista tulee <3

      Delete