Wednesday, January 29, 2014

1 vuotta, 6 kuukautta, 29 päivää

Nyt kuulkaa iskin kultasuoneen! Ja koska empiirisiä kokeita on tehty jo ainakin viitenä-kuutena iltana, uskallan julkaista tutkimusdatan.

Kerrottakoon pohjustuksena, että luin joskus aikoinaan miten vauvalle kannattaa laulaa jo raskausaikana lauluja. Että ne laulut rauhottaa sitten vatsan ulkopuolistakin lasta. Erityisesti kannattaa laps tutusttaa jo raskausaikana johonkin tiettyyn tuutulauluun. Mieluiten äidin itse säveltämään. (no, saatoin itse keksiä tuon loppuosan). Sanoivat, että auttaa lasta. Jättivät maitsematta, että ehkä sitäkin enemmän se auttaa äitiä. Varsinkin sellaista, joka on vielä varsin lapsenkengissä (heh) äitiydessään.

Anyway. Istuin sohvalla. Ja pianon ääressä. Silittelin vatsaani ja hyräilin. Hain sanoja. Pyyhin liikutuksen kyyneliä silmäkulmista. Koin uskomattomia läheisyyden tunteita siihen pikkuseen masussani. Niiskutin, paijasin ja lauloin väräjävällä äänellä lapsen omaa, oman äidin rakkaudella ja hellyydellä säveltämää tuutulaulua. Uudestaan ja uudestaan.

Tuutulaulu on pysynyt kelkassa, sitä on hyräilty iltaisin lapselle nukuttaessa (ilman merkittävää vaikutusta tosin). Tässä (vajaa?) viikko sitten kokeilin kuitenkin laulaa tuutulaulun jälkeen viittä pientä ankaa, lähtien sadasta ankasta, kohti nollaa ankkaa. Kaheksankymmenen kohdalla (eli n. 6 min alotuksesta) laps oli unessa.

Glitch, ajattelin, ei tämä voi toistua. Mutta sitten seuraavana iltana sama toistui. Ja seuraavana. Ja niin edelleen. So far on toiminut joka ilta (ja jotta tutkimusdata olisi täydellistä, muutama ilta sitten mies nukutti lapsen, EIKÄ laulanut ankkalaulua. Nukutus kesti puoltoista tuntia). Ajattelin julkaista oman unikoulukirjan, koska selkeästi löysin tän nukuttamisen lähteen, alfa omegan, emoaluksen: ankkalaulu.

Tänä iltana sitten lasta nukuttaessa aloin tapani mukaan laulaa ensin tuutulaulua, johon laps totesi 'ankka'. Kyynelillä, hellyydellä, rakkaudella ja liikutuksella sävelletty unilaulu siis romukoppaan ja sovinistinen ankkalaulu tilalle? TSEK!

Tässä vaiheessa on kuitenkin sanottava, että jos saan lapsen joka ilta alle kymmenessä minuutissa nukkumaan, oon valmis vaikka seisomaan päälläni viheltäen Kwai-joen siltaa ja hauskoja varjokuvia käsilläni seinälle tehden.*

* Ja ennen kuin useampi vetää herneen nenään, niin tämä oli sitten siis huumoria. En oikeasti seisoisi päälläni kymmentä minuuttia Kwai-joen siltaa viheltäen ja hauskoja varjokuvia seinälle tehden - suorastaan pitäisin sitä vähän hälyyttävänä jos se olisi tehokkain tapa saada laps nukahtamaan. Mutta jos laps haluaa ankkalaulua ja nukahtaa siihen helposti, niin kyllähän se ankkalaulua saa.

21 comments:

  1. No,kai siitä äitiydestä voin noinkin hankalan tehdä kun oikein yrittää! Minkähänlainen pikku keisarinna teillä siellä oikein kasvaa kun kaikki pyörii vain ja ainoastaan hänen ja hänen tekemistensä ympärillä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei sinä ihana internetin anonyymi, kiitos mukavasta ja asiallisesta muistuksestasi laittaa kommenttien moderointi taas päälle ;)

      En ole varma liittyykö kommenttisi tähän yhteen postaukseen vai blogiin kokonaisuudessaan, mutta vastaan nyt tähän postaukseen liittyen. Meillä täällä kasvaa sellainen pikku keisarinna, jota ei koskaan ole jätetty (tai tulla jättämään) yksin huoneeseensa huutamaan ja itkemään. Mitenkäs teillä?

      Delete
  2. Meillä lauletaan vaihdellen seuraavia kappaleita:

    - Piippolan vaari (uusi juttu, käytetään varsinkin jos laps protestoi sänkyyn laittamista ja kaipaa harhautusta)
    -Oravan pesä (toimii ihan ok, lauletaan kaikki säkeistöt ja jatketaan hyräilyä tahtia hiljentäen)
    -Sininen uni (äidin lemppari, mutta niin monta kertaa jo laulettu että kyllästyttää)
    -Tuiki tuiki tähtönen (sopivan lyhyt esim. juuri nukahtamisen rajamailla tai keskellä yötä laulettavaksi tai hyräiltäväksi)
    -Tupakkirulla (kun ei aivokapasiteetti enää muuhun pysty)

    Ankkalaulu on ollut suosittu pukeutumislaulu :) Nukuttamiseen en oo kokeillut mut näiden tulosten perusteella otan heti koekäyttöön ;)

    Meillä kasvaa pikku Keisari <3 Niinhän ne mammablogien aiheet pyörii lasten ympärillä. Voisimmehan kirjoittaa myös muotiblogien tapaan siitä, et mitä laitamme päälle aamuisin (mis on ehjät sukkikset, kuka on piilottanut mun pipon). Mutta sehän olisi aivan hirveää, sillä miten äiti-ihmisen ajatukset sit pyörii vaan ja ainoastaan oman ulkonäön ympärillä. Huoh ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Daeph! Meillä kanssa 'ii-ala' (piippolan vaari) soi päivisin :) Hyviä biisejä listassa, pistän mieleen!

      Musta tuntuu, että tossa ankkalaulussa auttaa nukahtamaan se toistuva, yksinkertainen melodia, joka on kokonaisuudessaan lyhyt ja sanat on aina lähes samat.Riittävän monotonista lapselle ;)

      Ja mietin kyllä kanssa samaa tuosta anonyymista, että haloo, tämä on äitiysblogi. Täällä puhtuaan lapsista. Paljon. Jos ei ole omia lapsia (tai aihe ei niin varsinaisesti kiinnosta), niin kannattaa ehkä mennä lukemaan muita blogeja. Ja jos on lapsia , voipi miettiä eikö äitiys ole opettanut mitään - miksi ihmeessä on tarve kritisoida negatiivisesti anonyymin nimimerkin takaa täysin tuntemattoman ihmisen blogin perusteella sen kasvatusta? Mutta hei, internethän on täynnä anonyymejä urpoja, sen tiedämme kaikki - paitsi anonyymit urpot itse näemmä ;)

      Delete
  3. Teillä kasvaa hyvin samanlainen tyyppi kuin meillä! Poika oivalsi ankkalaulun hienouden kun mummi oli sitä laulanut uudestaan ja uudestaan hoitovuorossa ollessaan - nyt poika kaivaa samaisesta äänilaulukirjasta ankkasivun ja toteaa "mummi". Eli sitä on pakko sitten itsekin laulaa kert mummikin.. :D

    Ehdottomasti kannattaa valita laulu jota laps tykkää kuunnella, vaikka kyseessä tosiaan on sanoitukseltaan vähän äitiä parjaava versio..

    Late Lammasta käytetään muuten meilläkin kynsienleikkuun aikaan, toimii!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, samat hittibiisit siellä siis :)

      Mun täytyy sanoa, että laulan ankkalaulua sanoilla:

      [XX] ankkaa lähti leikkimään, vuorten taakse kauas pois
      _yksi_ ankka sanoi, että kvaak kvaak kvaak
      mutta vain [XX-1] ankkaa tuli takaisin

      mutta sitten isi- JA ÄITIankka nostivat päänsä lammesta ja sanoivat isolla ääneellä jne... ;)

      Tietty nukutuksessa, kun aletaan sadasta, niin sata pientä ankkaa lähti leikkimään, mutta vain ysiysi tuli takaisin. Ysiysi ankkaa lähti leikkimään, mutta vain ysikasi tuli takasin jne. Rattosaa myös äidille koittaa pysyä laskuissa perässä....(ja mainittakoon, etten ota asiaa oikeasti niin supervakavasti, vaikka laulankin eri sanoilla :D )

      Delete
  4. Pakko nyt kommentoida sun huippu blogia! Löysin sun blogin odotusaikanani reilu vuosi sitten ja pläräsin kutakuinkin kaikki tekstisi läpi. Kirjoitat ihanan eläväisesti ja saat monesti hymyn huulille :)

    Tää tuutulaulujuttu kolahti ja kovaa, ihan kuin olisit meidän iltarutiineista kirjoittanut! Tosin itse olen hyräillyt aikanaan masuasukille oman äitini tekemää tuutulaulua ja jatkanut sen laulamista sinnikkäästi aina viime viikkoon asti. Sitten tunnin taistelun jälkeen vaihdoin oman "mielenterveyteni" vuoksi biisiksi Simon siilin ja sehän tepsi! Voi näitä lapsia ja niiden aivoituksia ;)

    Hienoa, että pikku keisarinna löysi oman unilaululempparinsa ja nukahtaa sen avulla helpommin :) ja parhautta on se, että hän saa nukahtaa hyvillä mielin <3

    -Maria

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että pelastit niiiiiiin mun päivän! (ja kyllä nämä muutkin ihanat kommentit auttoi :) <3

      Siis ihan totta, lapset ja aivoitukset, kuka niissä pysyy perässä! Etsin käsiini Simon siilin, jos laps kypsyy ankkoihin jossain vaiheessa ;) Ja hei who knows, ehkä jossain vaiheessa se omakin tuutulaulu alkaa maistua. Mulle on laulettu mun isovanhempien nimenomaan mulle tekemää biisiä (isoäiti sanottu, isoisä sävelsi kaikille lapsenlapsille omat biisit) ja kyllä se näin aikuisenakin vielä tuo lämpimiä tunteita!

      Kiitos vielä ihanasta kommentista ja paljon terveisiä sinne pikku keisarille / keisarinnalle <3

      Delete
  5. Aargh re: eka anonyymi.

    Mä olin just kanssa kirjoittanut ja ajastanut uniaiheisen postauksen. Ja nyt huomaan, että meillä on vähän eri metodi kuin teillä (meidän lapsi kyllä jää joskus huoneeseensa huutamaan, mutta hyvin harvoin kuitenkin, vaikka vähäkin on toki kamalaa). Minkä koen tarpeelliseksi kertoa tässä siksi, että haluan tähdentää, ettei se mun postaus ole missään nimessä vastine tälle sun postaukselle. Ja se, että ylipäänsä koen tarpeelliseksi tämän sanoa, on tuo huomaavainen ano tuossa kommenttiketjun alkupäässä.

    Itse asiassa mä varmaan kokeilisin tuota sun ankkalaulua, jos kaikenlainen nukuttaminen ei vain olisi musta jotenkin niin kauheaa :D

    (Ja hei, voihan siitä ankkalaulusta tehdä epäsovinistisen, jos siis meinaat sitä isäankan loppukarjaisua: isäankan voi korvata vaikka lapsen nimellä. "Mutta silloin pieni NN saapui paikalle ja sanoi "KVAAK" ja kaikki viisi pientä ankkaa tuli takaisin" tjsp.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Liina, huomaavaisesti kommentoitu :-) Ja kuten ollaan monesti todettu, jokaisessa perheessä toimitaan kuten siinä perheessä on parhaaksi! Yhden tapa ei eliminoi tai vähättele muiden tapoja :-)

      Nukuttaminen ei oo kanssa mun lempparipuuhaa, siksi oon niin fiiliksissä kun ton ankkalaulun kanssa pääsee niin helpolla! Ja hyvä idea, eihän siinä laulussa välttämättä isi- ja äitiankkoja tarvita ollenkaan! Tähän iso KVAAK -pisteeseen tosin ei nukuttaessa (toivottavasti!!!) koskaan päästä :)

      Delete
    2. Voin jo kuvitella, miten sadan pienen ankan lähdettyä leikkimään eräät katsovat silmät rävähtämättä sängystään - ja insinöörillä hikoaa otsa siitä tiedosta, että kohta saapuva KVAAK vain piristää lasta lisää. Ja sitten sitä keksii laulaa, että nolla pientä ankkaa lähti leikkimään, miinus yksi pientä ankkaa lähti leikkimään, miinus kaksi pientä ankkaa .. :D

      Delete
    3. Haha, itseasiassa mietin itekin, että miinus yksi ankkaa lähti leikkimään... kyllähän se onnistuu! Tosin 'miinus seiskaviis' alkaa tuottaa sovituksellisia haasteita ;) Jos siihen mennessä laps ei oo nukahtanut, niin voipi olla että esiin vedettäis vähän kovemmat aseet (kun keksisi mitkä ne on...)

      Delete
  6. Nerokasta! Meillä tosin lapset jätetään sänkyynsä unilaulun jälkeen ihan hereillä, mutta mä voisin kuvitella ton toimivan vähän pidemmäksi käyvällä kävely- tai automatkalla.

    Mä en ollut ehtinyt oikein tätä unilauluasiaakaan treenata, kun esikoinen jo syntyi. Olin ajatellut laulaa Sinistä unta, mitä mulle pienenä laulettiin, mutta en ikinä muista sen sanoja. Siellä teho-osastolla illalla sitten viereisen kaapin äiti lauloi vauvalleen, ja mä ajattelin, että ei hitto, pakkohan munkin on laulaa, ja koska ainut mitä muistin, oli Tuu tuu tupakkarulla, niin se se sitten oli. Mutta kaksoset sitten onkin kuulleet sitä mahasta asti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä hienoa, jos (tai siis sitten kun, sanoi hän toiveikkaana...) lapsen voi jättää sänkyyn unilaulun jälkeen hereillä ihan sovinnolla. Meillä taitaa olla vielä matkaa siihen.. Ja hyvä jos on kuitenkin joku mieleinen biisi joka sopii kaikille! :)

      Delete
  7. Onnea uniankoista! Meidän unilaulu on Summertime tai joskus siihen lisäksi vielä kaikki oravalaulut, luppakorvat, sinisetunet, leppäkertut, allinlapset ja tupakkirullat, jos en itse ole rättipoikki.

    Pikkutytöt nukahtavat sänkyyn itsekseen, mutta nukutusta tarvitsee 8v esikoinen. Muuten se haahuilee ja huutelee pitkin iltaa ja vie mun vähäisen oman ajan... Mutta sellainen poika oli jo vauvana. Enkä usko että kyse on perheen tavoista tai kasvatuksesta vaan persoonallisuudesta. Alkaa huolettaa ja käy sääliksi, jos hän joutuu aina kärsimään nukahtamisvaikeuksista. Toki tuo on sellainen ikä, että on kaikkee mielessä...

    Ai niin, törmäsin tällaiseen:
    https://tampub.uta.fi/handle/10024/94697
    Nuorimmaisen kanssa olemme tuottaneet dataa tuohon lapsen uni ja terveys -hankkeeseen. Gradun tuloksiin perustuva päätelmäni: vauva oli erinomainen nukkuja, joten äiti on erityisen tasapainoinen persoona. Koko katraaseen se pätee meillä suurinpiirten tasan 50-prosenttisesti. Miten voi olla mahdollista?! Ai niin, toisen puolen persoonallisuutta tuo kuvioon tietenkin lasten isä, joka itse asiassa taitaa olla se tasapainoinen...

    Hyvää yötä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, siis summertime, when the weather is easy? Ei mikään tavanomainen valinta!

      Meilläkin itseasiassa oli pitkään My favorite things (Sounds of Musicista), mutta jossain vaiheessa se hiipui, en edes muista koska ja miksi.

      Mulle tulee mieleen yhden tuttavan 10-vuotias poika, joka kanssa edelleen nousee sängystä useamman kertaa nukutuksen jälkeen, koska ei vaan TAHDO nukahtaa, pitää itseään hereillä väkisinkin mitä kummallisemmilla tavoilla.

      Aika mielenkiintonen tutkimus! Nähdäkseni on aika tyypillistä, että lapset ei vielä reilun vuodenkaan ikäisinä nuku ihan öitä putkeen ja kai kaikilla tulee toisinaan niitä huonoja öitä? Mikä tossa määritellään uniongelmaksi?

      Delete
  8. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  9. Oo, kokeilen! Nimim. Kolmessa vuodessa edetty vaiheeseen, jossa nukutuksesta voi hetkeksi poistua "vessaan" tai "koiraa ruokkimaan".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noniin, kerro jos upposi teilläkin lapselle :)

      Tästä tulee ehkä vielä oma postauksensa, mutta aloin vähän tän myötä miettiä (ja koska mies oli sitä mieltä, että tämäkään ei ole kuitenkaan se optimitapa), että mitenköhän sinne kohti lapsen omaa nukahtamista pääsisi - ja mieluiten jotenkin hellästi. En ole edelleenkään valmis mihinkään pistäytymisunikouluihin, en edes puoltoistavuotiaan kanssa. Ja tosiaan toi meidän edellinen kokeilu tuotti vaan joka ilta (about kahden viikon ajan) huonomman tuloksen, eli ei selkeästi toiminu. Ehkä tässä vielä joku seuraava keino keksitään.

      Delete
  10. Voiskohan se seuraava askel olla joku soittorasia tai cd:ltä tuleva unilaulu. Sitten pikkuhiljaa vanhempi hipsii ilta illan jälkeen askeleen kauemmas pinnasängystä ja lopulta raollaan olevan oven taakse (valmiina tietysti palaamaan takaisin lohduttamaan jos unelias sitä vaatii...)

    Muistan et meillä on pienemmille sisaruksille soitettu iltalauluja kasetilta tai sitten niitä äänikirjoja. En kyllä muista minkä ikäisiä ovat tuolloin olleet, ehkä hieman vanhempia kuin 1,5 mut kuitenkin :)

    Meillä hankaluuksia tuottaa se sänkyyn rauhoittuminen, uni kyllä tulee nopeasti sitten kun pieni malttaa olla aloillaan. Persoonakysymys, luulen mä. Äidissäkin on varmaan sitä samaa vikaa, vaikea olla aloillaan ja huono menemään ajoissa nukkumaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, hyviä vinkkejä! Oon alkanut tässä miettiä erilaisia menetelmiä, tossa oli hyviä ideoita.

      Ja sama juttu meillä, se sänkyyn rauhottuminen tuntuu olevan ihan mahdotonta! Ei huvittaisi nukahtaa ei niin millään. No, onhan tässä aikaa harjotella..

      Delete