1v-11kk-10pv & rv21+1

Aihe, josta on pitänyt kirjottaa jo pitkään - ja tan-tan-taa vieläpä kasvatusperiaatteita. Hihat kääritty, kaikki valmiina provosoitumaan?

Meille on ländännyt vaihe, jossa laps on alkanut miettiä mikä on omaa ja osottaa halua välillä ottaa jotain, millä joku muu leikkii juuri sillä hetkellä. Aika miedosti edelleen, mutta pohti tuossa serkkutytön tullessa kylään, että 'tuoli on lapsen, ei vie <serkku> sitä'. Ja 'pullo on lapsen, ei vie <serkku> sitä'. Juontanee juurensa siitä, kun saaressa laps ja serkku jakavat saman syöttötuolin ja lelut jne.

No, siispä piti alkaa miettiä, että miten ja mitä lapselle opetetaan jakamisesta. Päädyttiin (tai siis mä päädyin) ehkä vähän vähemmän yleisesti käytössä olevan käytäntöön: lapsen ei tarvitse jakaa, ainakaan perinteisessä mielessä.

GASP.

Haluisin opettaa, että jakaminen on ilonen asia. Sen sijaan, että joku vanhempi omalla vallallaan päättää, että 'saat leikkiä sillä vielä viisi minuuttia, sitten on muiden vuoro', tuntui fiksummalta opettaa 'sitten kun et enää leiki sillä, anna se lelu X:lle, joka haluaisi myös leikkiä sillä'. Ja tietenkin myös vastavuoroisesti: 'nyt X leikkii sillä, et voi saada sitä juuri nyt. Sitten kun X on leikkinyt leikkinsä loppuun, niin sitten voit saada sen'.

Pohdin asiaa, ja totesin tän opettavan lapselle paljon enemmän jakamisesta. Tietenkin aina voi myös tarjota, että saako X tulla leikkimään kanssasi sillä. Kuitenkin uskoisin sen, että jos lelu viedään väkisin kesken leikkien pois, koska 'sun täytyy oppia jakamaan ja on muiden vuoro', ei oikeastaan opeta jakamisesta mitään. Paitsi että se on jotain tosi ikävää ja kannattaa pitää niistä omista leluista entistä tiukemmin kiinni ja yhtä hyvin itse voi mennä ottamaan lelun joltain toiselta kädestä, koska 'nyt on mun vuoro'.

Puhuin tästä meidän hoitotypyn kanssa, joka oli sitten oma-alotteisesti alkanut noudattaa tätä hoidossaan. Kertoi saaneensa mahtavia tuloksia erityisesti sen toisen lapsen kanssa, joka on ollut aina paljon hanakampi ottamaan (väkisin) kädestä (ja suuttumaan julmetusti, jos ei saa). Että leikit ovat alkaneet sujua ihan erilailla ja lasten on helppo odottaa vuoroaan, kun tietävät sen tulevan sitten kun toinen lopettaa. Ja aina se toinen lopettaa jossain vaiheessa kuitenkin.

Mainittakoon vielä, että oleellista tässä on myös pitää huolta, että leikin päättyessä laps muistaa antaa halutun lelun X:lle. Että voi ilosesti sanoa tai osottaa, että 'en enää tarvi tätä, sä voit ottaa tämän'. Aika erilainen perspektiivi jakamiseen, sanoisin.

No sitten. Mä olen hyvin päättäväinen suhteen, että meillä päästään tänä kesänä eroon vaipoista. So far so bad. Vaipattomuus tarkottaa lähinnä sitä, että jos on pitkä hiljaisuus, taisi tulla kakka. Jos alkaa kuulua jostain 'laps pyyhkii, laps pyyhkii' on tullut pissa. Mennäänkö vessaan? EI! Eieieieieieii!! (no fine, kyllä sen saa yleensä sinne sopusasti, kunhan on jotain hauskaa tekemistä mukana).

Tää vaatisi lomaa. Täyden huomion. Hauskaa tekemistä vessaan, jotta vessaan olis hauska mennä. Ja lapsen, joka ei pissaa alle vartin välein (kyllä ainakin se on hyvin nesteytetty). Muutaman laatikon täydeltä pikkareita. Matottoman kodin. Ainakin.

Vaikka on suunnitelma, on vähän epätoivoinen olo. Hassua, kuvittelin aina tän menevän sitten ihan itsekseen omalla painollaan, kun se on kuitenkin aina tehnyt tarpeensa ihan tyytyväisenä vessaankin. Oh well.

In other news: kävinpä vähän tanssimassa ja nyt tuntuu nivusissa. Ei onneksi pahasti, mutta tuntuu. Maha kasvaa. Mahatyyppi potkiskelee. Istukka on takaseinässä, minkä takia potkut tuntuu erityisen vahvoina - odotan jännityksellä loppuraskautta! Noin muuten nyt on menossa aika hyvä vaihe. Ei enää juurikaan päänsärkyjä, ei muitakaan jomotuksia ja hetkittäin suhteellisen energinen olo.

Tai no, niin energinen kun tässä piinassa voi olla. Meillä eletään ihan superjännittäviä hetkiä meidän tulevaisuuden kannalta, odotetaan vaan että päästäisiin viikon loppuun ja edes jotain olisi vähän selvennyt. Tylsää olla näin salamyhkänen, mutta meinaan samaan aikaan haljeta kertomisen halusta, mutta silti tuntuu ettei nyt voi alkaa paljastella mitään ennen kuin on edes JOTAIN selvyttä jostain. Gaah.