1v-11kk-19pv & rv22+3

Alkaa olla se hetki, että voi hyvillä mielin paeta juhannukseen.

Täällä asiat hiljalleen edistyy. Työviikko siirretty aikasemmaksi ajatellen, että päästäisiin vähän aiemmin lähtemään reissuun, jonka määränpäänä Frisco. Jälleen yksi neuvola takana. Kaikki hyvin, mahalaps potkiskeli doppleria vastaan ja karkaili minkä kerkesi. Verenpaine mitattiin kahdesti - ekalla kerralla vähän korkea, tokalla kerralla normaali. SF-mitta kuulemma vähän yläkäyrällä, mutta tässä vaiheessa ne saattaa heitellä vielä kovasti.

Laps on tuntunu ottaneen harppauksia kerronnassaan. Kertoo kuulumisiaan silmät innosta sädehtien, kun päivän aikana <laps> teki näin! Ja näin! (heiluttaa käsiä oikealle ja sitten vasemmalle) Ja kakkuja! Tänä aamuna tultuaan kotiin saaresta (oli siellä miehen, mummun ja papan kanssa yötä) ryntäsi heti herättämään mut (saatoin krhm ehkä vähän vielä nukkua sillon ysin aikaan..) ja kipinöi intoa joka suuntaan. <laps> oli saaletta! Mummun ja papan kantta! Pikkula-kiija unohti! (en ole varma unohtuiko kirja kotiin vai saareen) Mentiin veneellä saaleen!

Ajatus oli lähteä nyt juhannukseksi muutenkin saareen, mutta voi olla, että kelit pitää kotona. Mitään ruokaa ei olla ostettu ja oon parhaimmillaankin vaguely aware, että ainiin. Juhannus.

Fiilikset muuton suhteen menee ees taas. Eilen tuli yhtäkkinen yksinäisyyden hetki, että gaah, liian monta viikkoa, tulee liian kova ikävä, onkin liian painava lasti kannettavaksi, it's not worth it uhuuu. Nyt taas rauhallisempi - kyllä me varmaan pärjätään. Syksy eniten tietty huolestuttaa, ei oo mitään mikä katkaisisi päivän (kuten duunia), vaan me vaan lapsen kanssa ollaan. Päivä toisensa perään. Ollaan. Minä, maha ja laps. Mitäs kaikkea sillon äitiyslomalla me tehtiinkään?