Ja niin koitti se päivä, kun mies palasi kotiin. Oikeestaan otin varaslähdön rentoutumisessa, kun buukkasin mummun & papan hoitamaan lasta koko eilisen. Itsehän sillä välin olin jämähtäneenä koneen äärelle ja virtuaalisisustin Jamiroquain tahdissa meidän Lontoo-kotia. Oli muuten uskomatonta keskittyä johonkin yhteen asiaan useammaksi tunniksi. Saada jotain aikaan. Istua hiljaa ja miettiä. Pohdiskella. Sommitella. Tuijottaa tyhjyyteen ilman keskeytyksiä. Syödä jätskiä piilottelematta. Nutellaa kanssa.
Siinä missä on ihanaa saada mies takaisin, tässä vaiheessa raskautta alkaa olla ihanaa saada myös toinen käsipari arkeen (suoraan sanottuna voisin ottaa vielä pari lisääkin). Myös siis VAPAUS! Vapaus suunnitella menoja ilman lasta! Vapaus lähteä vaikka vain illalla kauppaan IHAN YKSIN. Vapaus mennä vaikka takapihalle seisomaan päälleen tunniksi. Ihan yksin ja ilman kysymyksiä.
Don't get me wrong, oon nauttinut tästä ajasta lapsen kanssa aivan mielettömästi. Meillä on ollut kivaa ja oon ollut erityisen tyytyväinen siihen, etten pistänyt lasta sinne tarhaan. Mä viihdyn. Mutta sitten tää toinen puoli.
Niin, alan myös (vissiin toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan) olla tosi done tän mahan kanssa. Niiiiin kömpelöä, vaivalloista, hidasta, hankalaa..... En muista kyllä yhtään edellisestä raskaudesta olleeni näin pinkeä ja tukala tässä kohdin. Ja kaikesta tästä oon ihan varma, että kyllähän tää tästä syntyy pian (nyt kun mieskin on kotona ja lupa annettu). Eei mee laskettuun aikaan asti ... EIHÄN??
Noin muuten on ollut aivan liikuttavaa katsoa isiään halailevaa ja pussailevaa pientä lasta, joka huokuu onnellisuutta isin paluusta. Kattopat iti! Mittä iti on? Nyt on taas iti! Nää viis viikkoa otti kyllä koville sillekin. Mainitsin, ettei laps suostunut jäämään hoitoon keskiviikkona - no fine, vähän vieras paikka ja kaikkea. Kulmakarvat sen sijaan kohosi, kun perjantaina laps epäröi jopa lähteä mummun ja papan mukaan 'haluun olla kotona äitin kantta'. Normaalistihan tyyppi menee, eikä moikka kerkee sanoa.
Mutta joo, ehkä tää on hyvä nauttia tästä pienestä seesteisestä hetkestä ennen mahalapsen tuloa ja arjen muuttumista taas totaalikaaokseksi vieraassa maassa.
No comments:
Post a Comment