2v-5kk-11pv & 6vko-4pv

Alkuviikon yö-oksennusta ei onneksi seurannut enempää oksennuksia, mutta kuumeen nosti lapselle ja yleisen pahan mielen. Sinänsä ei nyt mikään ihme, ei kukaan ole iloisimmillaan kun on paha olo ja ruoka ei oikein maistu. Tässä ehti jo tulla jopa muutamaan kertaan, että täällä lontootta on kuljaa, haaluan takatin eppooteen. Haaluan eppooteen leikkimään mummun ja papan luo. 

Jotenkin oudosti tämä päivä kuitenkin oli harmistuksien kulminoituma, vaikka uskaltaisin väittää tänään isomman olevan lopulta terve (pienemmällä kröhää vähän).

Alkusoittona kuultiin biisi 'En halua syödä aamupalaa, enkä halua että sinäkään syöt'.  Tätä seurasi Oodi uloslähtemisen vaikeudesta ja iltapäivän myrskyisä välisoitto kyynelin säestettynä 'HALUAN KEKSEJÄ EVÄÄKSI RATTAISIIN'. Illan kruunasi riehakkaan polskan Onko sulla iltavilli? ON! jälkeen adagio grave 'en haaalua nukkumaan'.

No, oli mullakin pieniä teknisiä ongelmia tänään. 

Kävin nytsit ostamassa uudet rattaat. Päädyttiin Bugaboo Bee:hin, koska siinä täyttyy mun kaikki kriteerit: a) istuin voi olla naama sekä selkä menosuuntaan; b) rattaat saa taitettua kasaan ilman istuimen irrotusta; c) rattaat saa kasaan naama tai selkä menosuuntaan; d) löytyy adapterit maxi-cosille; e) ehkä yksi tärkein: rattaissa voi matkustaa isompi tai pienempi ja vaihto tapahtuu (melkein) lennosta.

Näitä uusia hienoja rattaita taittelin sitten kasaan hien valuessa pitkin selkää. Kun ovat vielä vähän uututtaan jäykät ja vieraat. Ja pitihän niitä lähteä heti testaamaan ja erityisesti halusin kokeilla miten menisi pienempi vaunuissa, isompi laudalla (ruksi seinään, tänään oli ensimmäinen kerta, kun toi meidän pienempi oli vaunuissa evö).

Lähdettiin siis reippain mielin askeltamaan vajaan parin kilsan matkaa sinne hoplop-kirkkoon. Isompi protestoi jouduttuaan laudalle ja olisi heti alkumatkasta halunnut vaihtaa. Sain kuitenkin ylipuhuttua, että kokeillaan nyt vielä vähän aikaa ja sitten voidaan vaihtaa (mulla kantoliina valmiiksi tätä tilannetta varten päällä).

Päästiin viimeselle kolmannekselle matkaa, kun isompi pyysi silleen tosissaan ja rauhallisesti, ettei jaksaisi enää seistä ja haluaisi istumaan. Fine, pysäytin porhalluksen ja ähelsin istuimen toiseen suuntaan, nostin pystyyn ja irrotin laudankin sitte. Pienempi liinaan, isompi tyytyväisesti istumaan.

Perillä aloin kaivaa lompakkoani kassista, joka ei enää ollutkaan mun käsissä. Lamppu syttyi pikakelauksella: kassi oli jääny sinne vaunuähellyspaikalle. Kadun varteen. Ja siellä oli mun lompakon lisäksi vielä jotain tärkeämpää: isomman myyrät (joita en melkein koskaan suostu ottamaan mukaan mihinkään, etteivät häviäisi, mutta tänään olin tehnyt poikkeuksen).

Uukkari ja takas vielä rivakammin askelin. Kassi löytyi sijoiltaan, katu oli onneksi hiljainen ja kassi aika varjossa. Eikä kassista kurkkivat myyrät varmaan erityisesti vetäny puoleensa.

Palasin takasin tajutakseni, ettei mulla ollut käteistä - ainoaa maksuvälinettä, joka avaisi leikkialueen portit. Brittikortilla olis saanut kahvilan kassalta käteistä, mutta mulla vain suomikortteja, eikä ATMää  missään. Lopulta empaattinen leikkipaikkamies laittoi käden mun olalle ja avasi portit siksi vikaksi puoleksi tunniksi ennen sulkemista.

Nauroin ääneen kun isompi sitten hihkaisi iltapalapöydässä, notta olipas MAHTAVA päivä! Mistähän päivästä lie puhunut.

Pienempi kasvaa joka suuntaan. Tukka kasvaa (näyttää tällä hetkellä tummahkolta). Maha kasvaa. Pituus kasvaa. Pienimmät vaatteet on jo siirretty pois. Iho on silonen. Pientä hymyilyttää usein valveilla ja pari kertaa ollaan miehen kanssa ihmetelty, että ihan kuin nauraisi unissaan .. vaan eikai noin pieni vielä? Kannattelee hienosti päätään ja onnistui tänään (more or less vahingossa kai) tarraamaan pari kertaa jumppamattoleluun kiinni. Pistää iloisesti nukkuen liinassa.

Ainiin. En saa aikaan postailla kuvia blogiin, mutta mä olen aktivoitunut Instagramissa. Tervetuloa seuraamaan tämän jännittävän seikkailun vauhdikkaita käänteitä! Löytyy nimellä lydas.