Mulla on kyllä liikkunut päässä viime aikoina kaikenlaista, mutta ne on kulkenu aivojen läpi vauhdikkaasti kuin bussi, johon aamulla yrität juosten ehtiä. Paikalle päästessä näkyy enää pakoon kaasuttelvan dösän perävalot pakokaasun seasta. Mainiota T:tä lainatakseni:
Kaksi sanaa.
Univelka.
Toista en muista.
Eli meillä on ollu vähän sekalaisia öitä. Pienempi on ollut virkeä ja kovaääninen. Ehkä myös ilmavaivainen. Oli pari päivää kakkaamatta, ajattelin kokeilla kuumemittari-peppuun-kikkaa. En ollut varautunut siihen, että se tosiaan toimisi. Tuli kiire vesipisteelle. Viime yönä nukuin neljä tuntia pätkissä. Oon ollut kuin kännissä tänään koko päivän.
No, ainakin oon miettinyt, että oon miettinyt mutsia päivittäin. Että olispa kiva voida ylpeenä näyttää, että tämmönen tää on. Ja kuulla maamo-ihastelua, kun niiiiiin ihana vauva. Ja kertoa näistä Lontoo-jutuista. Kummallisinta - mutsin Skype-status muuttui yhtäkkiä offlinestä awayksi muutamaksi päiväksi ja on taas nyt offline. Hiukan creepyä, en oo keksinyt tähän oikein mitään selitystä.
Ja niin. Oon käynyt hetkittäin ihan mahtavia keskusteluja isomman kanssa puistossa...
- Oho, sullahan on tullut pissa housuun. Olisit sanonut, oltais vaihdettu kuivat housut!
- Ei haittaa mitään!
- No voi. Koska ne tuli? (no, tajusin jo kysyessä, että tämä oli vähän ehkä tyhmä kysymys)
*miettii hetken*
- Myöhemmin.
- Muistathan kertoa jatkossa kun pissattaa, niin käydään pissalla, ettei tarvitse pissata housuun?
- En.
- ....
Oon myöskin salakuunnellut sen leikkejä kylvyssä Lego-eläimillä...
Mittä minun kaveliit o-oon?
Älä pelkää, et ole yktin, me olemme täällä.
Oon hassutellut pienemmän kanssa, kanniskellut, pomppinut jumppapallolla, nauranut sen hymylle ja pussaillut sen varpaita.
Haaveilin tossa lenkkeilystäkin, mutta näillä univeloilla jäi kyllä haaveeksi tänä viikonloppuna. Rintapumpun oon valmis heivaamaan roskiin. Kun en heru, niin en heru. Valitettavasti lienee nyt vain niin, että mikäli mielin lähteä mihinkään yksin, pienemmälle on varattava korviketta yllättävän nälän varalle. Harmillista.
Tämä nyt Instan lisäksi tännekin: välillä katselen tuota kulahtaneen väsynyttä naisparkaa peilistä ja mietin, että toivottavasti se vielä joskus saa nukkua.
Lupaan että ihan varmasti jonain päivänä saa nukkua - toivottavasti se päivä (tai siis yö) ei ole kamalan kaukana tulevaisuudessa. Noita lasten leikkijuttuja (ja muitakin) on kyllä niin hauska kuunnella, kai se huumori piilee jotenkin siinä, että ne peilaa näitä meidän juttuja, omalla tyylillään. :)
ReplyDeleteJoo, ihan totta! Jäi itseasiassa kirjottamatta, että ennen tuota kylpyä oltiin juuri oltu puistossa, jossa katosin hetkeksi lapsen näköpiiristä (sen selän taakse, en kauemmaksi) ja melkein ehti säikähtää (huusi pari kertaa äitiä, ennen kuin kuuli mun vastaukset takaansa).
DeleteSitten katsoin lasta silmiin ja toistin muutaman kerran, etten KOSKAAN jättäisi sitä yksin puistoon, ettei koskaan tarvi pelätä, että katoaisin. Näin nämä teemat tulee leikkeihin!
Tässä on oikeasti ollut monta hyvää yötä, kyllä mä uskon ja toivon että niitä on tässä lähiaikoina taas tulossa :)
Ootko kokeillu pumpata heti aamun ekan syötön ohessa samalla ku imetät toisesta rinnasta. Ajatuksena siis että vauva on nukkunu pidemmän pätkän ennen syöttöä ja rinnoissa on selvästi maitoa.
ReplyDeleteItseasiassa en oo tainnut aamulla pumpata (tosin tässä viime öinä rinnat ei oo ollu kauhean maitoisat aamulla, kun niistä on naukkailtu pitkin yötä jatkuvalla, heh, syötöllä).
DeleteMutta aloin pumpata tänään pidempien päiväunien jälkeen niin, että pikkunen oli toisella rinnalla ja toisesta rinnasta tirskui ja tihkusi maitoa samalla (ja oli tosi 'täysi' olo). Sain pumpulla irti jotain 20ml. Hiukan masentavaa!
Mäkin sain pumpattua vain aamuisin. Muuten en pumpulle herunut.
ReplyDeleteJos ja kun meidän yöt paranee, niin mäpäs kokeilen tota aamupumppausta vielä! Kiitoksia molemmille vinkistä :)
DeleteHeh, oot ihana!
ReplyDeleteUnivelkaisin silmäpussiterkuin... ;)
Silmäpussi-buddies for teh win! <3 :)
Delete