Noniin,
long story short - koska edelleenkään neljän lisäkädenkään jälkeen aikaa blogin
kirjottamiselle ei juuri ole.
Pienempi
oppi 3kk-päivänään kääntymään selältä mahalleen ja oli ihan riemussaan (kuten
myös uusista taidoista ylpeä äitinsäkin. Olkoon kuinka toinen lapsi vaan, kyllä
tämä ihastutti ihan kuten ekalla kierroksella). Ihan samoihin aikoihin kuin
isompikin (jos seuraa isomman tahtia, kävelee loppukesästä apua). Inhoaa
automatkustamista ihan kuten isompikin (aikoinaan, nykyään ei ongelmaa). Ärisee
ja murisee mahallaan, ihan kuten isompikin aikoinaan (tosin tälleen tokalla
kierroksella ei enää ihmetytä).
Isompi
rrrrakastaa piiloleikkejä. Nukkui kolmen tunnin päikkärit eilen illalla kuuden
ja ysin välillä ja on muutenkin mennyt vähän jännillä rytmeillä. Sai vedettyä
sukkikset jalkaan melkeen kokonaan ite. On maalannut vesiväreillä, ollut
potkukelkassa ja laskenut myyrien kanssa mäkeä. On ihmetellyt kaikkea. MieM haaluan.. mie haaluaan.. Mitä isompi
olikaan puhumassa .. emmie muista. Muistaisitko sinä, äiti?
Mä
olen käynyt kampaajalla (ei mitään radikaalia, et edes huomais). Ostanut kengät
(no vähän radikaalit – talvi-puoli-bootsit, joissa KOROT). Heittänyt haikeat
jäähyväiset kymmenen vuotta vanhoille luottolökäreille (nyyyyh!), jotka on tyylittänyt
mun monet monet parkour- ja tanssisessiot. Mutta uudelle täytyy raivata tietä:
ne purettiin kaavoiksi, että mummu sai ommeltua mulle uudet vastaavat. Nyyh.
Vaikka lupasin monesti, etten KOSKAAN heitä niitä pois. Toisaalta, jos on enemmän
reikää kuin housua, niin ehkä ne on aikansa eläneet.
Molemmat
lapset on saanu isot kasat vaatteita (aargh, en tiedä miten saan kaiken
mahtumaan matkalaukkuun) ja laatuaikaa mummun ja papan kanssa. Mä olen saanut
vähän lepoa, vaikka mun haaveet pitkistä päikkäreistä vauvan kanssa ja
rauhallisista lukuhetkistä ei nyt ihan toteutunu, mutta rennompaahan tämä toki
silti.
Käytiin
siis Porissa, nyt takasin etelässä. Enää
pari päivää ja pitäis selvitä takasin Lontooseen lasten kanssa. Halp.
Mä en kyllä yhtään tiedä miten teet ton, että kahen lapsen kanssa noin vaan lentäen! Musta kun välillä tuntuu ihan ylivoimaiselta päästä edes lähipuistoa pidemmälle.. Kröhöm.. :D
ReplyDeleteKiva kuulla, että lomailu Suomessa oli antoisaa. Jään taas odottelemaan seuraavia Lontoon kuulumisia :)
- unae