Tänä aamuna herätessäni vierellä ei ollut vauvaa vaan lautanen, jolla bageli (yet another vakava addiktio), jonka päällä vuohenjuustoa. Söin bagelin ja vilkasin kelloa. Puoli yksitoista. Olkkarissa mies ja lapset. Pienempi älämölöi puol tuntia sitten tosi kiukkusesti, joten tulin katsomaan. Nukuit vierellä taju kankaalla, joten otin vauvan ja koitin tarjota korviketta. Ei oikein maistunu. Että näin. Voi olla, että vähän väsytti. Voi olla, että talo oltais voitu purkaa ympäriltä, enkä olis herännyt.
Pienempi oli kuitenkin ihan rauhallinen miehen sylissä, joten mikäs siinä. Olo oli uudestisyntynyt, vaikka nukkumaan olin päässyt vasta kolmen aikaan ja olin valvonu isomman kanssa varmaan tunnin aamulla, kun ei enää vätytä, en yhtään jakka nukkua. Kello oli vasta jotain puoli seiska.
Söin aamupalaa, vaihdoin juoksutrikoot päälle (apua!), suljin silmäni peilikuvalta ja sanoin notta morro. Meikä lähtee salille.
Kuulostaa hölmöltä, mutta kuukausien haaveilun jälkeen tää oli ihan dream come true, paitsi että vielä parempaa kuin odotin. Se, että saa olla jossain Ihan Itsekseen. Tuijottaa heijastuksesta oman kaulakorun tasasta hyppelehdintää juoksun rytmissä. Kuunnella musaa ilman keskeytyksiä. Hikoilla. Antaa kehon toimia. Se, voi kuulkaa, se vasta oli jotain! Ei ratkennu treenivaatteet, en pyörtynyt, enkä muistanu välittää siitä kuka kauhistelee mun trikoisiin verhottua ahteriani.
Juoksin vaivaset puoli tuntia. Pidempään olis tehnyt mieli, mutta membershipin hankkimisessa ja esittelykierroksella oli mennyt niin paljon aikaa, että tällä kertaa jäi lyhyeen. Palasin kotiin aivan järjettömän motivoituneena, inspiroituneena ja intoa puhkuen. Tätä täytyy kokeilla joskus uudestaan.
EDIT: Ainiin, piti kertoa, että eikös vain, lähtiessäni salilta pian selfieni jälkeen, kävelin jonkun nuoren mimmin ohi, joka oli juuri ottamassa omaa selfietään pienenpienessä urheilutopissa ja mikroissa. Ja tietty ihan täydellinen vartalo. Oh well, ei masennuta. Se ei varmaankaan nauti paria desiä Baileys-jädeä joka ilta.
To top it off, pienempi alkoi nauraa tänään. Silleen kunnolla. Tuli flashback sieltä reilu parin vuoden takaa. Taisin mä sillonkin olla vähän kyyneleet silmissä. Vauvan nauru, mikähän siinä on. Ihana sunnuntai.
 |
| Gym-selfie. Because I can! |
Hei, mäkin olin tänään jumpassa. Ihanaa, varsinkin kun housut ei revenneet. Pelkäsin sitä, kun nää trikoot oli hippasen liian pienet... Vautsi muuten sun salikenkiä! Ihastuttavan pirteät.
ReplyDeleteMutta että sai olla itsekseen urheilemassa! Ja käydä kaupassa ja kirjastossa samalla reissulla, huisia! Tosin kiire tuli, kun muistin vauvan ja sen oletetun nälän. Pöh, täällä se nukkui mun tullessa takas, ihan turhaa hosuin kotimatkalla.
Mua niin alkoi hymyilyttään tätä lukiessani - vertaistukea parhaimmillaan. Tänään mä pääsen vihdoin hakemaan oman salikorttini, ja oi, että odotan, että pääsen purkamaan kaikki patoutumat salille.
ReplyDeleteIhanaa kaaosta tää vauvavuosi. Tsemppiä teille sinne! En tie miten pärjäisin vastaavassa tilanteessa ilman mummien melkein päivittäistä apua. :)
This comment has been removed by the author.
ReplyDelete