Ei niin, että olisin mitenkään taikauskonen, mutta tää alkaa olla jo oikeasti todella uncanny! Oon varmasti vaikka kuinka monta kertaa todennut tämän, että yöunien kehuminen pilaa takuuvarmasti vähintään seuraavan yön, mutta silti piti viime postauksessa vähän kokeilla onnea. No, seuranneen yön jälkeen en edelleenkään oo taikauskoinen, mutta en silti kyllä enää koskaan iloitse hyvistä öistä blogissa ääneen.
Teinkin pienen päivityksen joskus puoli kahden aikaan, että heh, tässä vähän valvotaan. Let me tell you, puoli seittemän aikaan ei enää kauheasti naurattanut. Lapset hereillä yhtäaikaa ja vuorotellen ja miehellä alkoi vatsatauti ja kuume. Morro.
Seuraava päivä mentiin taas vähän selviytymismoodissa. Käytiin pienemmän kanssa lääkärissä tarkistuksessa, jonka aikana mies lojui kuumeisena peiton syövereissä ja katsoi isomman kanssa Pipsa Possua. Pienemmän todettiin olevan hyvällä mallilla parantumista päin, mutta vähän vielä keuhkoissa ääniä. Tulkaa takasin perjantaina.
Kävin kanssa hakemassa vähän lisäharmistusta vauvapuntarilla. Pienempi oli saanut kahdessa viikossa alle 50g painoa lisää. Äh.
No, tässähän nyt ollaan jo toisen lapsen äitejä, eli ei nyt mitään isomman vauva-aikasta ylireagointia. Pikainen retrospektiivinen analyysi nosti esille a) no, sehän on ollut kipeänä, ihan normia ruokahaluttomuutta; b) puklailun loppuneen; c) maitoa enää tule enää imettämättömästä rinnasta vaatteiden läpi, vaikkei suojaa oliskaan; d) stressin aiheuttama useamman päivän hyvin vähäinen ravinto; e) rintaraivarit
Kotona pienempi liinaan iholle ja pakkasesta jätskiä huulille. I've been there, muistan kyllä miten maidontuotantoa boostattiin. Ruokaa. Paljon. Ihokontaktia. Paljon. Imetystä. Paljon. Ehkä vähän pumppaustakin. Kyllä tämä tästä.
En tiedä uskallanko nyt ääneen sanoa, mutta meillä taitaa olla menossa tautivapaa hetki! Miehen vatsatauti parani, pienempi todettiin tänään lekurissa fully recovered ja isommallakin on vain kuhmu otsassa. Okei, mulla on joku jumppapallorasitusvamma (eli joku selkälihas krampissa), mutta sitä ei lasketa taudiksi.
Toivon epätoivoisesti, että mun neuroosin rajoilla keikkuva käsienpesu ja desinfiointi on pelastanut mut (ja pienemmän) mahataudin ikeestä. En nyt vielä kuitenkaan ihan henkäse helpotuksesta.
Anyway, uusi vuosikin tässä alkoi. Syötiin pastaa, lojuttiin sisällä ja oltiin superlaiskoja. Tänään käytiin ylänaapurin kanssa kivassa (uudessa) leikkipuistossa ja syötettiin ankkoja. Olkoon uutuudenviehätystä vielä, mutta onhan se nyt ihan huippua lähteä tammikuussa auringossa ulos nahkatakissa eikä tuu kylmä. Outoa sen sijaan, että isompi valittaa palelevansa ulkona jatkuvasti, vaikka sillä on ihan kunnolla kyllä vaatetta päällä. Ja samaan aikaan brittilapset juoksee ilman pipoa, ilman hanskoja, parhaassa tapauksessa ilman takkiakin. Again, me suomalaiset karaistuineita kylmään? Hardly.
No comments:
Post a Comment