Ollaan koitettu tutustuttaa isommalle sanaa 'please' täällä, vaikkei se englantia muuten (vielä) puhukaan. Ja ihan hyvin se on sinällään mennyt: taitinko liitikakkua liit. Eli ei niin, että kukaan paikallinen hamottaisi, että tässä sanottiin nyt please, mutta kuitenkin.
Lisäksi 'sorry' on yksi sana, jota ollaan koitettu opettaa. Ja aivan yllättäen siitä on tullut sana, jota isompi suostuu käyttämään, kun anteekki on liian vaikeeta. Ollaan kyllä selitetty, että se tarkottaa samaa (ja siihen vastataan 'saat anteeksi'), mutta ilmeisesti siinä on vähemmän tunnelatausta.
Ennen lounasta isompi oli taas harmistellut ruoasta (maistamatta, näkemättä, tietämättä), että on pahaa en tykkää. Tuli kuitenkin syömään ja söi kaiken. Kysyin lounaan jälkeen miltä maistui, johon isompi hymyillen: Oli hyvää. Toooliii. (sori)
Myös thank you:ta ollaan koitettu opettaa. Sanookin sen, mutta harmillisesti se kuulostaa usein enemmänkin f:llä alkavalta loukkaukselta. Harjoittelemme.
Kaiken tämän englannin ohessa isommasta on aivan yllättäen pulpahtanut täysin sisäsyntyinen pieni itä-suomalainen (mie haalan! (haluan) Tai useammin kuultu versio: Emmie haala! En. En haala.). Hellyyttävästi kuitenkin ihmettelee miksi kananmunan kivi (keltuainen) on pahaa. Mitä kettu sanoo (jep, for real). Selostaa, että toinen myyristä on vahva ja toinen ketterä. Osaa kiivetä itse pöntölle, eikä enää talvi itiä eikä äitiä. Niin pieni, niin iso,
Ollaan me pienemmältäkin saatu varsin vahvaa kommunikaatiota tänään. Aikalailla along the lines of en halua olla vaunuissa. En. En. En. EN. Menin kurja yrittämään pienempää elämänsä toista kertaa vaunuihin. Maybe she thinks she's being dumped, ehdotti naapuri karjunnan laannuttua. Se voi olla. Selkeästikään ei ollut miellyttävä kokemus joutua liinasta vaunuihin. Who knew.
Ennen lounasta isompi oli taas harmistellut ruoasta (maistamatta, näkemättä, tietämättä), että on pahaa en tykkää. Tuli kuitenkin syömään ja söi kaiken. Kysyin lounaan jälkeen miltä maistui, johon isompi hymyillen: Oli hyvää. Toooliii. (sori)
Myös thank you:ta ollaan koitettu opettaa. Sanookin sen, mutta harmillisesti se kuulostaa usein enemmänkin f:llä alkavalta loukkaukselta. Harjoittelemme.
Kaiken tämän englannin ohessa isommasta on aivan yllättäen pulpahtanut täysin sisäsyntyinen pieni itä-suomalainen (mie haalan! (haluan) Tai useammin kuultu versio: Emmie haala! En. En haala.). Hellyyttävästi kuitenkin ihmettelee miksi kananmunan kivi (keltuainen) on pahaa. Mitä kettu sanoo (jep, for real). Selostaa, että toinen myyristä on vahva ja toinen ketterä. Osaa kiivetä itse pöntölle, eikä enää talvi itiä eikä äitiä. Niin pieni, niin iso,
Ollaan me pienemmältäkin saatu varsin vahvaa kommunikaatiota tänään. Aikalailla along the lines of en halua olla vaunuissa. En. En. En. EN. Menin kurja yrittämään pienempää elämänsä toista kertaa vaunuihin. Maybe she thinks she's being dumped, ehdotti naapuri karjunnan laannuttua. Se voi olla. Selkeästikään ei ollut miellyttävä kokemus joutua liinasta vaunuihin. Who knew.
Hei, onnea näin myöhässä!
ReplyDeleteJoo, anteeksi on vaikeeta... Onneksi sen voi sanoa harmituksen haihduttuakin, ainakin joskus. :D
"Myös thank you:ta ollaan koitettu opettaa. Sanookin sen, mutta harmillisesti se kuulostaa usein enemmänkin f:llä alkavalta loukkaukselta. Harjoittelemme." Hhahahah :D
ReplyDeleteMeillä vielä harjoitellaan tota vaunuissa olemista erittäin vaihtelevalla menestyksellä. :D Naapuria huvitti eilen kun törmättiin parkkiksella, lähti vaunuttelemaan heidän ~2 viikkosen kanssa korttelin ympäri ja me lähdettiin vaunuilla omenaan koska se on kuitenkin helpompaa kuin koittaa laittaa vauvaa kaukaloon :D bussissa kun saa syliin niin paljo helpommin ja matka eteneekin samalla..