kuukausi 9, päivä 23

Mulla on ollut ajatuksissa useampikin erilainen postaus erilaisista aiheista, mutta koska aikaa on vain rajallinen määrä, niin tänään ei ehtinyt kuin puhua juoksusta. Lupaan, että ens kerralla muita aiheita, tää ei oo mikään urheilublogi.

Juoksusta

Eli vielä lisää ajatuksia lenkkeilystä. Tai no, enemmänkin samoja ajatuksia jälleen kerran, mutta nää nyt pyörii kovasti mielessä. Tuntuu vaan ihan voittajalta, että on löytäny reseptin miten lenkkeilystä saa - ei siedettävää, vaan suorastaan houkuttelevaa. Here goes:

1) Ne matalat sykkeet. Vaikea kuvailla kuinka suuri heureka-elämys mulle on ollut tajuta, että EI TARVI (ja ehkä ennen kaikkea: ei PIDÄ!) juosta henkihieverissä tuntia, jotta lenkki olisi tehokas. 

Lenkkeilyn pitää olla mukavaa (eli, tadaa, ne matalat sykkeet), lenkki voi kestää vaan puoli tuntia ja silti  olla tehokas. Ja kas vain, tämän tajuttuani lenkit onkin alkanut kestää hyvin yli tunnin. Koska mikäs tässä mennessä.

2) Viihdettä lenkille! Mitä jos et meniskään ensisijasesti lenkille, vaan kuuntelemaan jonkun tosi hyvän, ikisuosikkibändis albumin, jota et oo kuunnellut vuosiin? Tai mitä jos menisitkin stand-up keikalle?

Latasin viime lenkille Audiblesta tunnin mittasen stand up -keikan. Juoksin koko lenkin hymy naamalla ja hetkittäin ääneen nauraen. Tajusin myöskin tossa, että youtubesta löytää vaikka mitä stand up -pätkiä (suomalaisiakin), jotka saa mp3:ksi ja mukaan lenkille. Tietenkin joku hyvä kirja toimii myös, vaikkei oliskaan hauska. Heureka, part 2.

3) Lenkkiseuraa, eli vaihtoehtoista viihdettä. Aina löytyy joku, jonka kanssa vertailla vaippamerkkejä ja unikouluvinkkejä.

4) Hyvä vaateparsi. Hyvät lenkkarit (kirpasee kukkaroa, mutta vain kerran parissa vuodessa) on must. Vaatteet, jotka pitää lämpinä ja viileenä ja ihon mukavana. Yllättävän merkityksellistä.

5) Se juomavesi, josta siellä juoksukoulussakin puhuttiin. En oo vieläkän keksiny tapaa kuljettaa vettä mukana lenkillä, ellen oo menossa vaunujen kaa. Ja sitten huomaan keskellä lenkkiä, että on jär-je-tön jano, kurkku ihan karhea, eikä mikään nieleskely auta. Still working on this.

Ja niin, tällä mennään! Tänäänkin mentiin! Ja varmaan huomennakin! Vaikka marraskuu palasi käymään tälleen ennen kesää!

kuukausi 9, päivä 21

Laps

Viikonloppu taas loppu. Harmillisesti. Upeita kelejä pidellessä käytiin keinumassa ja testattiin lapsen välikausihaalarin pitävyyttä parissa liukumäessä. Haalari piti, mutta mun lenkki-lenkkari ei. Keinuminen oli edelleen kivaa, eikä liukumäetkään pelottanu. 

Olin laittanut oikein ripsiväriä siltä varalta, että törmättäisiin puistossa muihinkin vanhempiin ja surkuttelin jo valmiiksi miehelle, notta pääseeköhän laps edes keinumaan vai onko kaikki keinut varattu. No, saavuttiin tyhjyttään huokailevaan puistoon ja täytettiin se ilon huudahduksilla. Voi kyllä, kävin keinumassa mäkin.

Suoritin myös hellän unikoulun syventävän jatkokurssin lapsella ja päätin, että nyt kokeillaan päästä yöimetyksistä eroon. Aikasempi unikoulu oli toiminut hyvin, tosin olin jotenkin kuitenkin lopulta taas päätynyt imettämään yöllä. Ja niinhän siinä kävi, että herätykset oli säännöllisesti yhdeltä, kolmelta ja viideltä. Päättelin, että nälästä ei varmaan ole kyse.

Yö 1: valvottiin (minuutin torkahduksia lukuunottamatta) yhdestä puoli neljään (2,5h). Sylissä, sängyssä mun vieressä, välillä protestoiden, välillä hiljaa, välillä möyrien, välillä jutellen. Loppuyö nukuttiin kuuten-seiskaan asti, jollon imetin.

Yö 2: Laps nukahti ysin aikaan. Heräsi seuraavan kerran neljältä. Ei itkua, vain herääminen. Annoin hörpyn vettä. Laps nukahti rauhallisesti. Herättiin kuuden-seiskan aikaan, jollon imetin.

Yö 3: Laps heräsi puoli kolme, ei huolinut vettä. Tassuttelin takaisin uneen. Sitten herättiin kolmen vartin välein aamuun asti. Imetin kuuden aikaan.

Yö 4: Laps heräsi ehkä kahden aikaan. Ei huolinut vettä. Tassuttelin uneen. Heräsi toisen kerran tunnin, parin päästä, huoli vettä, tassuttelin uneen. Heräsi kuudelta, oli selkeästi nälkäinen. Imetin ja makoiltiin sängyssä seiskaan, kunnes noustiin.

Yöimetyksistä ollaan siis pääsemässä eroon (aamukuuden imetys ei ole enää varsinaisesti yöimetys, eritoten jos sen jälkeen ei enää nukuta). Heräilyt kuitenkin on tässä vähän jatkunut, katsotaan mihin suuntaan tämä menee. Olihan tässä jo yksi tosi lupaava yö. 

Nauttiiko muuten kukaan muu aivan sielu hengästyneenä tosta jatkuvasta lintujen laulusta? Kesäkesäkesäkesä! Voi kanssa olla, että huomaan sen vaan aivan erilailla näin espoistuneena.

Juoksusta

Kävin eilen juoksemassa 10,7km. Huonosti nukutun yön (ks. 'Yö 3') jäljiltä sykkeet tuntui nousevan aika herkästi, joten mentiin sitten toooosii hiljaa (paitsi se 300m pätkä, joka yhtäkkiä olikin pelkkää autotietä). Ja mun kirja loppui ennen kuin kolme kilometriä oli juostu, eli piti luottaa musiikin kantavaan voimaan. Aluksi oli vastatuulta. Lopuksi oli vastatuulta. Kylkeen välillä vähän nipisteli (miksimiksi?).

Ja tän valituksen jälkeen voin sanoa, että olipa hyvä lenkki! Hitaasta vauhdista johtuen vetäsin vikalla kilometrillä mukavan loppukirin ja kotiin tullessa olo oli mitä mainioin. Alhaset sykkeet, my friend, alhaset sykkeet!

Tänään oli lepo- ja tankkauspäivä. Joogassa kävin venyttämässä takareisiä (auts) ja ravitsin kehoani runsaalla määrällä mutakakkua ja jätskiäruokaa, että ens viikolla jaksaa taas juosta. Lisäksi kuulin juuri, että omalta pihalta kannattaa lapioida lunta pois, eikä vaan odottaa luonnollista sulamista. Jep, kaupunkilaistytöllä oma piha ekaa kevättä. Hei hop, lumet veks ja tää lähtis Plantageniin valitsemaan tämän kevään uhrit (haave olis omasta yrttipenkistä, mutta jotenkin kasvit aina kuolee käsiin..).

kuukausi 9, päivä 18

Baby Segway Tours

Hyvät matkustajat, tervetuloa Baby Segway Toursin yläkerran kierrokselle. Seuraavat nähtävyytemme ovat keittiö, makkari, pupun huone ja eteinen. Pyydämme matkustajia pitämään turvakaiteesta kiinni koko matkan ajan ja poistumaan vaunusta vain henkilökunnan luvalla. Bästä passangerare...

Matkustaja lähtövalmiina. HUOM:
sinisistä vaatteista huolimatta kuvan lapsi
on tyttö (joka liittyy tapaukseen).

Keittiössä ei oikeastaan mitään jännää. Vain valkoharmaa
keittiöpyyhe. Moving on.

Maistakaa toki makuuhuoneen sängynnurkan ihmeellistä
suojusta! Suoraan Ikeasta!

Olkaa hyvä ja pysykää turvallisen välimatkan päässä häkkiinsä
vetäytyneestä villieläimestä.

HYVÄ NEITI, PYYDÄMME PITÄMÄÄN KÄDET
TURVAKAITEESSA..!

Eteisen taikalasi, katsokaa, koskekaa ja hämmästykää. (laps
ei ole vielä läpäissyt peilitestiä)

Olemme saavuttaneet päätepysäkkimme. Pyydämme matkustajia
poistumaan kuljetusvälineestä ja siirtymään playstationin äärelle.

In other news: laps on oppinut taputtamaan! Meillä nykyään taputetaan ja high5:taan ja vilkutellaan aika paljon. Ja siihen liittymättä jätettiin (kaiken varalta) kunnalliselle puolelle perhepäivähoitohakemus ens syksylle. Mä en oikeasti tiedä miten tuun selviämään, jos mun pitää jättää itkevä laps jonnekin hoitoon ja mennä töihin. 

Juoksusta

Ensinnäkin, just for the record: käytiin eilen kaverin kanssa reippaalla, reilun tunnin vaunulenkillä. 

Ja sitten tänään: sarjassamme miksi, oi miksi en mennyt juoksemaan päivällä, kun aurinko paistoi. No siksi, että väsytti. Ja koska on kivempi juosta ilman vaunuja (eli illalla miehen kotiinpaluun jälkeen). Ja koska halusin uudet urheiluliivit ennen päivän juoksua. Niinpä kävin ostamassa mutsien kymppi -juoksuryhmän äitien kannustuksella Shock Absorberit. Sitten huokasin, katsoin ulos sadetta ja sanoin miehelle, että käyn nyt kuitenkin juoksemassa lyhyen lenkin.

Lähdin. Turns out: Juokseminen onkin kivaa tihkussa! Päätin ignorata kellon ja juosta sittenkin pidemmän lenkin. (!!?!??)

Huomioita lenkin varrelta: 

1) Lenkki tuntuu paljon pidemmältä, jos juoksee vieraassa ympäristössä. Lisäksi luultavasti kuitenkin eksyn --> kannattaa pysyä tutulla (ennaltasuunnitellulla) reitillä! (Päätin tänään 'oikaista' ja lisäsin lenkkiin ainakin puolisen kilsaa)

2) Etana:

3) Tahtia kun kiristää loppua kohti, niin tuntuu vähän aikaa hyvältä. Sitten ei enää. Loppukiri on ihan jees, mutta ei kannata kauheasti yli kilsaa ennen kiristää tahtia liikaa. Lisäksi Sports Tracker alert-auuga-auuga-sykeliiankorkea-piipitys korvissa kirjan päälle on tosi rasittavaa.

Nyt on meneillään kuudes viikko Sports Trackerin käyttöä - ja siis myös juoksutreeniä. Muutoksia on tapahtunu. Lenkille nykyään TEKEE MIELI LÄHTEÄ. Juokseminen on helppoa (koska kevyet sykkeet ja hitaus), juoksemisesta tulee hyvä mieli ja hyvä olo (koska tietää tehneensä tehokkaan ja hyvän treenin, vaikka ei olekaan verenmaku suussa ja keuhkot piipussa) ja juostessa saa kuunnella hyvää kirjaa, mikä jo itsessään houkuttelee lähtemään.

Ihan rehellisesti en olis arvannut. Ihan rehellisesti lähdin kädet täristen tähän kymppitsemppiin mukaan ja näin jo tuhat erilaista tapaa, jolla tuun feilaamaan. Ja ajattelin, että no, kyllä mä tän Via Dolorosan kuljen läpi, kaikki kuitenkin loppuu aikanaan (joku ehkä muistaa mun psyykkauslistan ekasta mutsien kymppi -entrystä). Harvoinpa tulee veikattua näin pieleen.

Varasinpa muuten hieronnan itelleni! Ihana ihana Organic Spirit lähti sponssaamaan haastettamme ja tarjoaa hieronnan juoksijoille. Vanhat lukijat saattaa muistaa, että kävin raskausaikanakin hieronnassa samaisessa paikassa lähdin sieltä varsin onnellisena. Hieronta on viikon päästä perjantaina ja ootan sitä jo nyt ihan fiiliksissä.

kuukausi 9, päivä 16

Kotipäivä nro 2. Ulkona koleaa ja harmaata ja luotaantyöntävää. Tänään saa jäädä kotiin olemaan. Ja niin jäätiinkin. Nää kotipäivät tekee hyvää niin lapselle kuin mulle.

Ja hei, tänään ollaankin taputeltu, seisoskeltu, luettu eläinkirjaa ja nukuttu pitkät päikkärit (niin pitkät, että ehdin ottaa vähän omaa aikaa JA tehdä jotain hyödyllistä). Mun eilen tekemä lapsystävällinen makaroonilaatikko ei kuulemma ollut mikään huikea suksee (itse en ollut tätä näkemässä), mutta meinaan kokeilla vielä huomenna uudestaan. Väitän, että päivällisen laimeaan ruokahaluun vaikutti massiivinen lounas.

Laps on suloinen. Mutsini sanoo, että se muistuttaa päivä päivältä enemmän mua nenä-rypyssä-virnistyksineen. Kävely sujuu jonkun verran haroen yhdellä kädellä esim. mun kädestä tai housunlahkeesta roikkuen. Naurua ja pyrskähdyksiä kuuluu jatkuvasti enemmän. Lisäksi kuvioihin on tullut uusi tavu: njä. Ja best of all: laps on oppinut konttaamaan mua karkuun (kera virnistyksen ja naurun). Karkaaminen tietenkin tapahtuu heti sen perään, kun huutelen lapselle, että olisi parempi tulla takaisin sieltä mihin on menossa.

Kotipäivähetki.

Koska päätin, etten tänään ulkoile, vaan mahdollisesti jopa lepäilen, mulla ei ole juoksutreeni kerrottavaa. Sen sijaan kävin illalla sitten ilmajoogassa ja huh, parhautta! Ilmajoogaa harrastetaan kattoon molemmista päistä sidotun, pari metriä leveän liinan avulla. Tunnin päätteeksi, kun makasin liinan sisällä kuin perhonen kotelossaan (oikeasti mulle tuli mieleen pussirotta), mietiskelin mihin kohti olkkaria voisin tollasen liinan meillä kotona sijottaa.

Mä en millään viitsi käyttää muiden ottamia kuvia (erityisesti kun en tiedä pahastuuko ne), joten kuvia löytyypi täältä.

Ihmiset keinuu muutenkin ihan liian vähän. Koko olkkari voisi olla ihan hyvin sohvien sijasta täynnä tommosia katosta roikkuvia liinoja, joihin voisi asettua mukavasti killumaan haluamaansa asentoon. Laps nukahtaisi keinuun varmaan sekunnissa. MÄ nukahtaisin keinuun sekunnissa. Miksi ihmiset keinuu niin vähän?

Ainiin. Nyt kun kuvat kerran taas skulaa, niin tässä liittyen aikasempiin postauksiin: 

Family Services Zurichin kentällä. Oikeasti siellä tilassa oli
vaikka mitä pelejä ja leluja ja juttuja. Tässä kuvassa
oleellisena osana vaipanvaihtotiski.

Laps ja pikkuserkkunsa testaavat parvekelasien kestävyyttä.

Luganoa.

Voi kyllä, jätskiä JA crepe nutellalla.

kuukausi 9, päivä 15

Juoksusta

Kävin eilen vähän pidemmällä lenkillä. Tarkotus oli juosta reilu 10 km - käännyin jo risteyksestä pidemmälle reitille, mutta aika ei ollut puolellani. Totesin, etten yksinkertasesti ehdi, jos meinaan pitää sykkeet järkevissä rajoissa. Siispä palasin muutaman kymmenen metrin jälkeen ja jatkoin lyhyempää reittiä, joka sekin oli kuitenkin lopulta lähes 9km.

Välillä sujui, välillä jokaista sisäelintä yksitellen nipisteli ja mua kiukutti. Nippaili oikealta, sitten alhaalta, sitten vasemmalta jne.. Sykkeet kuitenkin pysyi hölkällä ihan hyvissä lukemissa (erityisesti niinä hetkinä, kun sykemittari lakkasi mittaamasta sykettä), joten sitkeesti jatkoin. Onneks ihan loppuosa lenkistä oli sellasta ei-nipistelevää vaihetta, joten suuhun jäi hyvä maku. Mikään nivel, jänne tai lihas ei oikutellut, mutta nivuset olis ehkä kaivannu venyttelyä, jota en tietenkään tehnyt.

Tänään oli vuorossa reilu 5km intervallilenkki. 2min juoksua (sykkeet saa nousta ja oh boy kyllä nousikin) ja 2min kävelyä (sykkeet saa laskea ja oh boy ne mihinkään laskenu). Kesken lenkin alkoi tihkuttaa, mikä tuntui sopivan täydellisesti olotilaan. No, ihan hyvä lenkki oli, vaikka intervallaaminen onkin vähän rankkaa.

Viikon (viime) saldo: neljä lenkkiä, yhteensä kolme tuntia. Lisäksi yksi vuori-hiking, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta paljon portaita ja laps Manducassa. Kolme tuntia ei nyt oo mitenkään superpaljon, mutta toisaalta olin ton viikon reissussa, joten oon ihan tyytyväinen. 

Sitten. Onko kellään suositella hyviä urheiluliivejä? Sellasia, jotka ajaa about saman asian kuin olisi pistänyt muutamia kierroksia ilmastointiteippiä rintakehän ympärille?

Ootan jo nyt hirveellä jännityksellä ja innolla seuraavia juoksutreenejä. Ihana Esport ja sen juoksukoulu. Naurattaa vieläkin, miten mietin ennen ensimmäistä tapaamista, että nnnoh. Kyllähän mä nyt juosta osaan, kuka ei? Joo-o. Onneksi on joku, joka oikeasti osaa ja kertoo.

Lapsesta ja muusta

Laps on oppinut taas uusia juttuja. Nykyään lelulaatikkoon (Ikea rahi) ja ulos kiivetään varsin ketterästi (pää edellä, jalat raahaten reunan yli). Ikean ruokahaarniskatakki riisutaan pois ihan itse (määrätietoisesti ja tomerasti). Juuri ennen nukahtamista bongasin taputtavat kädet (katsotaan muistaako enää huomenna). 

Lisäksi se ylettyy jo nykyään tosi korkeelle ja vaatteetkin on pitäny vaihtaa kokoon 74. Ja juurikin tähän liittyen kävin hakemassa mm. Lindexiltä eilen Littlephant -housut. Mun mielestä söpöt. Ja humoristiset. Ja huomasin tänään (joo, oon vähän myöhässä blogien lukemisessa), että joku muukin on samat pökät bongannu. On ne suloset!

Mc Hammer, I presume?

Vietettiin lapsen kanssa leppoisaa kotipäivää (aside from lenkkeily, joka ei ollut allekirjoittaneelle leppoisaa. Laps veteli sikeitä.). Leikittiin, sormiruokailtiin ja nukuttiin päikkäreitä. Kotona on muutamia luksusjuttuja, jotka jaksaa kyllä ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Vuoan päälle lätkästävä silikonikansi, eikä tarvi taistella elmukelmun kanssa. Kuivakaappi laatikossa (PARASTA). 

Tää on niin hyvä systeemi, etten edes häpeä esitellä
kuivakaappimme sisältöä.

Meidän vesipullosysteemi, joka takaa, että aina saa kylmän pullon vettä mukaansa. Applen Air Play, jolla saa langattomasti olkkarin kaiuttimista musaa soitettua koko musiikkivaraston skaalalta puhelimesta, ipadista tai läppäriltä. Ja tietty edelleen uuden uutuuttaan hohtava valkoinen keittiö. 

kuukausi 9, päivä 13

Reissusta

Hengissä selvittiin, kotiin asti. Zurichin kentällä oli tosi mukava virkailijamies, joka tarjoutui katsomaan onko mulla koneessa vieressä tyhjä paikka 'kun sillä tavoin on helpompi matkustaa lapsen kanssa. Katsos kun minulla on omakin...'. Tyhjä paikka oli kuin olikin ja kyllähän se matkaa helpotti.

Zurichin kentältä bongasin myös 'Family services' kyltin läheltä meidän lähtöporttia. Lapsen heräiltyä päikkäreiltä päätin lopulta käydä vilkasemassa (hyyyyyyvin skeptisenä. Family Shmamily.) olisko siellä kuitenkin helpompi vaihtaa vaippa, kuin esim. vessakopissa. Ja tadaa, olihan siellä. Oikea tiski vaipanvaihtopisteitä, mukava ja avulias virkailija ja hauskat leikkitilat lapsille. Suosittelen. Ei mitään tietoa löytyykö H-V:lta tämmösiä palveluja. Jos ei, niin pitäis.

Olenko mä ainoa, jolla ei kuvien lataus bloggerissa onnistu? Tulee vain musta laatikko kuvan tilalle...

Lennolla penkkirivin ikkunapaikalla (kun ite olin käytäväpaikalla) istui kolmekymppinen mies, joka alkoi jutella. Kuulemma oli oma, 2v tyttö. Se on jännä miten helppoa tuntemattomien kanssa on jutella, kun on tämmönen yhteinen aihe kuten lapset. Ja laps ihastutti kiskomalla miehen käsikarvoja heti kun mun silmä vältti.

Ja niin, päästiin tosiaan kotiin. Ja matkalaukkukin tuli heti parin tunnin kuluttua perässä (jotain sekaannusta ja tuli eri lennolla kuin mä). Kotona uusi ihana keittiö ja vanha pupu ja sopivanikäinen mies. Pienen skumpan kävin ostamassa vielä, että saatiin vähän juhlistettua keittiötä. Laps juhlisti ottamalla pari haparoivaa askelta.

Mutsien kympistä
Tänään oli harmaata, äh ei jaksa juosta. Eilen reissattiin, äh ei jaksa juosta. Huomenna meen, ellei nyt ihan kauhee keli oo. Jos on, ni sit yritän edes joogaan. Muutenkin ulkona tuntuu taas niin kylmältä Sveitsiin verrattuna. Vähän lämpimämmässä paljon helpompi juosta.

Sen sijaan on pitänyt sanoa, että mehän saatiin sponssina Pågenilta hyvä satsi leipiä. Ajattelin eilen kotiin tullessa, että ah, meillähän on pakkasessa vielä niitä jäljellä, käynpä hakemassa. Mutta kah, eipä ollutkaan. Mies oli syönyt kaiken, jopa ne neliskanttiset Oivallus -palat (again, toimisipa kuvien lisäily..), jollaiset ei normaalisti ole hänen makuunsa (mutta sitäkin enemmän mun makuun). Eli piti käydä kaupassa ostamassa ihan rahalla lisää (mukaan tarttui spelttipaloja, superhyviä nekin).

Ja tähän vielä: bongasin Unaelta joku aika sitten Elvis-leipä-reseptin, josta tuli osa mun päivittäistä syömistä (ajalla ennen keittiöremonttia).  Tai lähinnä tuosta banaani+maapähkinätahna-kombinaatio, jota sitten levittelin millon millekin riisikakulle tms. Tuli sitten testattua: Pågenin Oivallus-palat (paahdettuna) toimii aivan erinomaisena alustana tällekin herkulle. Suosittelen lämpimästi!

kuukausi 9, päivä 11

Reissusta

Siirryttiin Luganosta Zurichiin ja Luganoon viimein tuli aurinko. Istuttiin rautatieaseman edessä jalkakäytävällä, mun matkalaukut vierellä ja tuli jotenkin ihan nostalginen olo. Ne teinivuodet, ne junamatkailut, se kaikki meininki. Ja nyt oltiin taas vähän samanlaisissa reissutunnelmissa, tosin tällä kertaa lisänä oli rintarepussa nukkuva ysikuinen. Vähän sellanen 'WHOAH' -fiilis, kun taas katsoo elämää. Tavallaan asiat on niin itsestäänselviä, mutta sitten tulee näitä hetkiä, että oho. Koska tämä teinityttö kasvoi kolmekymppiseksi äidiksi? Huh.

Kaikki matkustaminen on ollu yllättävän sujuvaa (erityisesti lasta miettien). Tähän voi tietty vaikuttaa, että yhtäjaksosta istumista on ollu lyhyempiä pätkiä kerrallaan. Toisaalta, matkustamiseen on täytyny sijottaa syömistä, maito ei enää yksistään riitä. Tulee mieleen, kun vähättelevästi kuuntelin ihmisten 'eiks oo helppoa, kun ruoka on aina mukana?' -huokailuja sillon alkuaikoina.

Serkun luokse päästyämme laps kotiutui about sekunnissa. Jo heti ovella hymysi leveästi puoltoista(pian kaks)vuotiaalle pikkuserkulleen ja samantein kun nostin ulos Manducasta, tyypit istahti matolle tutkimaan toistensa leluja ja muutaman tunnin päästä pikkuserkku jo huhuili lasta mukaansa kylpyyn. Kyllä lämmitti sydäntä kun lapset konttasi peräkanaa (isommasta oli hauska matkia pienempää) pitkin kämppää.

Ja niin. Jotain loksahteli lapsen päässä tuetta seisomisen kanssa paikoilleen täällä ja nyt on jo ensimmäisiä ihan haparoivia askeleita / tasapainon siirtoja otettu. Uskaltaisin väittää, että toi ei jaksa enää kauhean pitkään kontata.

Tavallaan harmi lähteä jo huomenna kotiin, mutta toisaalta kivaa päästä näkemään uusi keittiö ja järjestelemään kamoja paikoilleen.

Juoksusta

Lenkkeily Luganossa oli futiilia: vastaan tuli gelateria ja pakkohan sieltä oli ostaa jätski. Ja crepe nutellalla. Sports Tracker sanoi, että 330kcal kulutettu. Ei ollut kohtaa johon merkitä, että calory intake: 500+

Kävin kanssa tänään rauhallisella 5km juoksulla, tällä kertaa matkarattaiden (niiden sisällä kyllä laps) kanssa. Ehkä se on tää lämpimämpi keli, ehkä kroppa on tottunu, ehkä vauhti on riittävän hiljanen (ehkä suklaatankkaus toimii hyvänä lenkkiruokana), mutta nyt oon pystynyt pitämään mukavan hölkän päällä kokoajan ilman, että sykkeet nousee yli aerobisen rajan. Hurraa! Tekee lenkkeilystä huomattavasti miellyttävämpää ja koen aivan absurdeja hetkiä huomatessani, että HALUAN (siis minä! Siis HALUAN!) lähteä lenkille ja että koen sen kivaksi! Again, äänikirjat for teh win.

Myh. Olisin laittanu kuvia, mutta blogger ei anna. Ei sitte.