kuukausi 9, päivä 21

Laps

Viikonloppu taas loppu. Harmillisesti. Upeita kelejä pidellessä käytiin keinumassa ja testattiin lapsen välikausihaalarin pitävyyttä parissa liukumäessä. Haalari piti, mutta mun lenkki-lenkkari ei. Keinuminen oli edelleen kivaa, eikä liukumäetkään pelottanu. 

Olin laittanut oikein ripsiväriä siltä varalta, että törmättäisiin puistossa muihinkin vanhempiin ja surkuttelin jo valmiiksi miehelle, notta pääseeköhän laps edes keinumaan vai onko kaikki keinut varattu. No, saavuttiin tyhjyttään huokailevaan puistoon ja täytettiin se ilon huudahduksilla. Voi kyllä, kävin keinumassa mäkin.

Suoritin myös hellän unikoulun syventävän jatkokurssin lapsella ja päätin, että nyt kokeillaan päästä yöimetyksistä eroon. Aikasempi unikoulu oli toiminut hyvin, tosin olin jotenkin kuitenkin lopulta taas päätynyt imettämään yöllä. Ja niinhän siinä kävi, että herätykset oli säännöllisesti yhdeltä, kolmelta ja viideltä. Päättelin, että nälästä ei varmaan ole kyse.

Yö 1: valvottiin (minuutin torkahduksia lukuunottamatta) yhdestä puoli neljään (2,5h). Sylissä, sängyssä mun vieressä, välillä protestoiden, välillä hiljaa, välillä möyrien, välillä jutellen. Loppuyö nukuttiin kuuten-seiskaan asti, jollon imetin.

Yö 2: Laps nukahti ysin aikaan. Heräsi seuraavan kerran neljältä. Ei itkua, vain herääminen. Annoin hörpyn vettä. Laps nukahti rauhallisesti. Herättiin kuuden-seiskan aikaan, jollon imetin.

Yö 3: Laps heräsi puoli kolme, ei huolinut vettä. Tassuttelin takaisin uneen. Sitten herättiin kolmen vartin välein aamuun asti. Imetin kuuden aikaan.

Yö 4: Laps heräsi ehkä kahden aikaan. Ei huolinut vettä. Tassuttelin uneen. Heräsi toisen kerran tunnin, parin päästä, huoli vettä, tassuttelin uneen. Heräsi kuudelta, oli selkeästi nälkäinen. Imetin ja makoiltiin sängyssä seiskaan, kunnes noustiin.

Yöimetyksistä ollaan siis pääsemässä eroon (aamukuuden imetys ei ole enää varsinaisesti yöimetys, eritoten jos sen jälkeen ei enää nukuta). Heräilyt kuitenkin on tässä vähän jatkunut, katsotaan mihin suuntaan tämä menee. Olihan tässä jo yksi tosi lupaava yö. 

Nauttiiko muuten kukaan muu aivan sielu hengästyneenä tosta jatkuvasta lintujen laulusta? Kesäkesäkesäkesä! Voi kanssa olla, että huomaan sen vaan aivan erilailla näin espoistuneena.

Juoksusta

Kävin eilen juoksemassa 10,7km. Huonosti nukutun yön (ks. 'Yö 3') jäljiltä sykkeet tuntui nousevan aika herkästi, joten mentiin sitten toooosii hiljaa (paitsi se 300m pätkä, joka yhtäkkiä olikin pelkkää autotietä). Ja mun kirja loppui ennen kuin kolme kilometriä oli juostu, eli piti luottaa musiikin kantavaan voimaan. Aluksi oli vastatuulta. Lopuksi oli vastatuulta. Kylkeen välillä vähän nipisteli (miksimiksi?).

Ja tän valituksen jälkeen voin sanoa, että olipa hyvä lenkki! Hitaasta vauhdista johtuen vetäsin vikalla kilometrillä mukavan loppukirin ja kotiin tullessa olo oli mitä mainioin. Alhaset sykkeet, my friend, alhaset sykkeet!

Tänään oli lepo- ja tankkauspäivä. Joogassa kävin venyttämässä takareisiä (auts) ja ravitsin kehoani runsaalla määrällä mutakakkua ja jätskiäruokaa, että ens viikolla jaksaa taas juosta. Lisäksi kuulin juuri, että omalta pihalta kannattaa lapioida lunta pois, eikä vaan odottaa luonnollista sulamista. Jep, kaupunkilaistytöllä oma piha ekaa kevättä. Hei hop, lumet veks ja tää lähtis Plantageniin valitsemaan tämän kevään uhrit (haave olis omasta yrttipenkistä, mutta jotenkin kasvit aina kuolee käsiin..).