Nää on näitä päiviä, kun muistaa miksi näitä päiviä pitää olla.
Ollaan oltu lapsen kanssa koko päivä kotona (fine, käytiin kaupassa nyt illalla ja lapsen ostoskärryssäkin istuskellessa vipattavia jalkoja kehuttiin tuntemattomalta taholta) ja laiskoteltu. Mä olen vetänyt anopin tekemää makaroonilaatikkoa, jädeä, suklaata ja lukuisia muita herkkuja ja tankannut hyvällä mielellä. Laps on saanut olla kotona ja leikkiä. Meillä on ollu kivaa koko päivän. Maitotuotantokin taas normalisoitumassa.
Lenkilläkään ei käyty, tänään oli lepopäivä kaikesta. Olo on turpea, pullea ja ylensyönyt.
Sitä helposti täyttää kalenteriaan ja tajuu vasta itse tilanteessa, että hitsi. Liikaa ohjelmaa. Sitten tarvii rauhottua, tyhjentää päiviä ja ottaa niitä kotipäiviä.
Anekdootteja keittiörempasta: mies sanoi, että uusi uuni tulee maanantaina. Hyvähyvä, vastasin, me lähdetään sunnuntaina Sveitsiin ja siihen astihan meillä on siis liesi ja uuni. Juujuu, nyökyteltiin. Menin kauppaan, ostin helppoja pakasteruokia, tulin kotiin. Kului hetki. Mies tuli ilmoittamaan, että oli irrottanut lieden, eikä osannut enää kytkeä sitä takasin.
Jippii.
Btw, laps on keksinyt uuden, hurmaavan tavan rauhotella itseään uneen: kurottaa pienillä kätösillään kohti mun tukkaa, nappaa pienen tukon ja kiskoo. Hius kerrallaan irti. Tunnen, kuinka hiusraja pakenee jo silkasta kauhusta.
Tää on ihan uus juttu ja yritän pohtia miten kitkeä tämä heti alkuunsa. Muistelen, että muidenkin lapset tekee tätä? Onko kukaan keksiny hyvää ratkasua, vai koitanko hämätä peruukilla? Siinä on tietty se hyvä puoli, että jos peruukki ei kelpaa, voin käyttää sitä piilottamaan kaljuuntuvan kuontaloni.
Tukka vaan tiukalle ponnarille ettei siitä saa kiinni ja häntäkin vielä nutturalle tai muuten vaan taitoksiin ja piiloon. :) Meilläkin kiskotaan ja kovaa. Isänsä ottaa pojan aina olkapäilleen ja poika on aivan innoissaan. Minäkin kokeilin kerran. Poika otti molemmilla käsillään hiuksistani kiinni ja kiskoi. Molemmissa kourissa valtava tukko hiuksia. Sen koommin en ole kokeillut tuota viihdytyskeinoa. :(
ReplyDeleteJoo, täytyy kokeilla tiukempaa ponnaria. Mulla kuitenkin tuntuu sen verran olevan 'irto'hiuksia, että aina jostain saa kiinni. Testailemme :)
DeleteHyvä toissapäivänä joogassa katsoin vierestä, kun kaveri teki alaspäin katsovaa koiraa ja sen muksu otti sitä tukasta kii (oikeen kunnolla) ja kiskoi päätä alas. Oma personal trainer ;)
Hiusten tilalle rätti tai muu unilelu? Meillä poikanen tykkää että peiton tai lakanan reuna on kasvoilla tai ainakin käden ulottuvilla nukahtaessa. Kovasti koetan aina nalleakin tunkea siihen väliin, jotta syntyisi positiivisia uusia uniassosiaatioita joita on helppo ottaa myös matkalle mukaan :) :)
ReplyDeleteVoisin kyllä laittaa hiusten tilalle rätin, mutta pehmoeläin kiskottuna päähän voi olla jo vähän liian kummallista ;)
DeleteNojoo, siis joo, yritin tarjota lapselle unipupurättiä, joka välillä toimi hämääjänä, mutta jotenkin toi unipupu aina päätyykin olemaan riehupupu, jota on kiva viskellä ja se herättää ja aktivoi enemmän kuin nukuttaa.. Oon yrittänyt tarjoilla paria muutakin otusta unileluksi, mutta mikään ei oo vielä muodostunu kauhean tärkeeksi. Ehkä kokeilen jotain puklurättiä tms. seuraavaks. :-)
(täällä sama vanha Lilleri, perään on tullut tuo numero vielä)
ReplyDeleteLiikaa ohjelmaa on tuttu kokemus, mulle taitaa olla jo liikaa, jos etukäteen suunniteltua tekemistä on enemmän kuin kolmelle arkipäivälle samalle viikolle. Peruselämän pyörittämisessäkin tuntuu jo olevan ihan mukavasti puuhaa :) Olen kyllä muutoinkin sellainen oleilemisesta tykkäävä. Rentopäivät on must!
Auts, mikä hiusuutuus! Meilläkin pieni tykkää näperrellä kaikenlaista tissillä ollessaan ja nukahtaessaan. Usein se on mun paita, nenä tai joku naru, joka sattuu sormiin, onneksi tukistuksilta ollaan vältytty, vaikka mun letin latvaa tykkää kyllä kiskoa. Yksi toimiva juttu on unipupun korvat, niitä kun saa kiskottua suuntaan jos toiseen ja mahtuvat kivasti kouran sisään. Löytyisikö teidän tytölle joku muu sopivan pieni ja kevyt kiskottava hiusten tilalle?
Innostuin muuten itsekin kirjoittamaan blogia kun olen lukenut sinun ja muiden kirjoituksia :) Tervetuloa siis vierailulle: tuttitango.blogspot.com
Moikka ja kiitti blogi-vinkistä, täytyykin mennä lukemaan :)
DeleteMeillä kanssa hiusten lisäksi myös hupparin nyörit kelpasi. Mietin, että olisi kyllä parempi, jos olis joku ihan lapsen oma juttu, jonka kanssa se voisi myöskin nukkua. Täytyy pohtia :)
Ja joo, rentopäivät on kyllä todella tarpeellisia sekä äidille, että lapselle. Sen kun muistaisi vaan kalenteria täyttäessä...
Onnea vaan keittiörempalle, me tehtiin se marraskuussa. (Tai me mitään tehty, remppamiehet teki :D ) Mutta uuden keittiön saaminen on niin mahtavaa. Onneksi pääset pois sen rempan alta, me asuttiin kyllä koko remontin ajan ja vaikka se ei kestänyt, kun reilun viikon (se itse remontti), niin oli se tuskaa. Tietty tuohon viikon päälle pitää laskea vanhan keittiön tyhjäys, uuden keittiön siivous ja tavaroiden paikoilleen laitto. Vaikka keittiön oviaukko oli suljettu muovilla, sitä hemmetin seinänaukipiikkauspölyä oli ihan joka paikassa.
ReplyDeleteMeille kyllä sanottiin, että uuniin ei saa koskea ku sähkömies, koska se ei ole normaalissa verkkovirrassa vaan voimavirrassa. Kun siis ite vähän purettiin keittiötä etukäteen. Ja ei siis kyllä koskettukaan siihen :O
Joo, siis meilläkin tosiaan alkoi jo pääsiäisenä tyhjentäminen ja jatkuu siis yhteensä yli pari viikkoa!
DeleteJa joo myös siihen, että uuniin ei saa (saisi) koskea kuin sähkäri, mies kuitenkin koki olevansa riittävän harjaantunut irrottamaan sen. Ja hyvin se menikin - vaikka jäätiinkin sitten ilman liettä :D