kuukausi 9, päivä 3

Laps yms.

Oon tässä viime päivinä miettinyt, että johtuukohan eroahdistuksesta lapsen yllättävän tiheä imetyksen kaipuu. Tänään aloin sitten veikkailla, että maitotuotanto voipi olla vähän hiljasemmalla. Huomasin myös, että tiukan istuvat jumppahousut ei pysyny enää päällä. Kirjaimellisesti.

No ei tässä mitään, ajattelin, tankkaan ruokaa muutamia päiviä, eiköhän se maitotuotanto taas lähde kiihtymään. Ja hei, voinhan mä syödä FIKSUA ruokaa, ei tankkaaminen välttämättä tarkota mässäilyherkuttelua. Sitten menin kauppaan ja ostin putelin Ben&Jerry Half Bakediä. Ja pussin Pollyja (onko kukaan muu huomannut miten pelottavan addiktiivisia ne on?). Fiksua ruokaa parhaimmillaan.

Viime päivinä on ollu aivan uskomattoman upeita kelejä. Ja meidän piha, voih. Suurin osa pihasta on edelleen ainakin metrisen lumikasan alla. Lumettomana on kuitenkin riittävän iso (laudotettu) alue, että siihen mahtuu hyvin vaunut sekä parikin auringonpalvojaa. Ja kyllä, shortsit ja toppi riittää, tänään tuli jopa vähän hiki (pihalle paistaa aurinko about koko päivän, eikä sinne jotenkin tuule ollenkaan)! 

Päästin sitten lapsenkin vähän kokeilemaan ulkoilua vaunujen ja sylin ulkopuolelle. Huomasin tosin olevani vähän huolissani 'mitä jos se karkaa, eikä koskaan tule takasin?', vähän niinkuin koiranpentu ilman hihnaa. Onneks toi ei (vielä) ole niin nopea, että pääsis karkaamaan. Valjaat on jo ostettu - kilpikonnareppu, jossa on myös huppu, jos haluaa leikkiä ihan oikeesti kilpparia. Ja kaverin suosituksesta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Sen näkee sitten myöhemmin tarvitaanko niitä oikeesti. Btw, onko kukaan muu käyttänyt / käyttämässä moisia?

Niin joo, käytiin kanssa keinumassa lapsen kaa. Tai siis laps keinui, semmosessa vauvakeinussa, ekaa kertaa! Hämmästytti, nauratti ja aurinko paistoi vähän silmiin. Otin videon.

Juoksusta

Oon käynyt tässä tasasesti about päivittäin tunnin reippaalla kävelylenkillä kohottamassa sitä PERUSKUNTOA. Rehellisesti sanottuna tuntuu hyödyttömältä, kun ei tule tuskanhikeä ja kurkun kuristusta ja väsymysahdistus-enjaksaenää-tunnetta. Joka paikassa kuitenkin (tsekkasin internetinkin) sanotaan, että se on sitä parasta pitkän matkan treenausta (jos 10km nyt lasketaan pitkäksi matkaksi kaikenmaailman maratonien ohella). Se hyvä puoli tässä on, että äänikirjat on just omiaan näille kevyille lenkeille. Suorastaan tekee mieli lähteä lenkille, että pääsee kirjan äärelle.

Siirryin pois juoksuohjelmasta sen meidän juoksutreenin myötä ja aloin nyt tehdä vaan päivittäin näitä pk-lenkkejä ja joku vähän kireempi intervallilenkki sitten johonki väliin. Eiköhän tää tästä.

Keinussa jee!

Laps vähän ehkä, köh, ylipuettu. Oli kuitenkin
varjossa päiväunilla. Paljon viileämpää.