kuukausi 9, päivä 16

Kotipäivä nro 2. Ulkona koleaa ja harmaata ja luotaantyöntävää. Tänään saa jäädä kotiin olemaan. Ja niin jäätiinkin. Nää kotipäivät tekee hyvää niin lapselle kuin mulle.

Ja hei, tänään ollaankin taputeltu, seisoskeltu, luettu eläinkirjaa ja nukuttu pitkät päikkärit (niin pitkät, että ehdin ottaa vähän omaa aikaa JA tehdä jotain hyödyllistä). Mun eilen tekemä lapsystävällinen makaroonilaatikko ei kuulemma ollut mikään huikea suksee (itse en ollut tätä näkemässä), mutta meinaan kokeilla vielä huomenna uudestaan. Väitän, että päivällisen laimeaan ruokahaluun vaikutti massiivinen lounas.

Laps on suloinen. Mutsini sanoo, että se muistuttaa päivä päivältä enemmän mua nenä-rypyssä-virnistyksineen. Kävely sujuu jonkun verran haroen yhdellä kädellä esim. mun kädestä tai housunlahkeesta roikkuen. Naurua ja pyrskähdyksiä kuuluu jatkuvasti enemmän. Lisäksi kuvioihin on tullut uusi tavu: njä. Ja best of all: laps on oppinut konttaamaan mua karkuun (kera virnistyksen ja naurun). Karkaaminen tietenkin tapahtuu heti sen perään, kun huutelen lapselle, että olisi parempi tulla takaisin sieltä mihin on menossa.

Kotipäivähetki.

Koska päätin, etten tänään ulkoile, vaan mahdollisesti jopa lepäilen, mulla ei ole juoksutreeni kerrottavaa. Sen sijaan kävin illalla sitten ilmajoogassa ja huh, parhautta! Ilmajoogaa harrastetaan kattoon molemmista päistä sidotun, pari metriä leveän liinan avulla. Tunnin päätteeksi, kun makasin liinan sisällä kuin perhonen kotelossaan (oikeasti mulle tuli mieleen pussirotta), mietiskelin mihin kohti olkkaria voisin tollasen liinan meillä kotona sijottaa.

Mä en millään viitsi käyttää muiden ottamia kuvia (erityisesti kun en tiedä pahastuuko ne), joten kuvia löytyypi täältä.

Ihmiset keinuu muutenkin ihan liian vähän. Koko olkkari voisi olla ihan hyvin sohvien sijasta täynnä tommosia katosta roikkuvia liinoja, joihin voisi asettua mukavasti killumaan haluamaansa asentoon. Laps nukahtaisi keinuun varmaan sekunnissa. MÄ nukahtaisin keinuun sekunnissa. Miksi ihmiset keinuu niin vähän?

Ainiin. Nyt kun kuvat kerran taas skulaa, niin tässä liittyen aikasempiin postauksiin: 

Family Services Zurichin kentällä. Oikeasti siellä tilassa oli
vaikka mitä pelejä ja leluja ja juttuja. Tässä kuvassa
oleellisena osana vaipanvaihtotiski.

Laps ja pikkuserkkunsa testaavat parvekelasien kestävyyttä.

Luganoa.

Voi kyllä, jätskiä JA crepe nutellalla.