kuukausi 9, päivä 28

Laps

Mietin tossa tänään, istuskellessani brunssaamassa vanhojen opiskelukavereitteni kanssa meidän pihalla, että elämässä tulee päivittäin vastaan ihania, tärkeitä hetkiä, jotka vaan haluaisi säilöä tuoksuineen ja  tunteineen hillopurkkiin vanhuutta varten. Brunssin ollessa yksi näistä mukavista hetkistä, kaikkein tärkeimpiä hetkiä on tietenkin ne lapsen ja perheen kanssa vietetyt. Harmillisen harvoin niitä tulee blogiinkaan talletettua, joten here goes:

Mä nautin valtavasti niistä aamuista, kun istutaan yhdessä lapsen kanssa meidän keittiön lattialla syömässä (samaa) appelsiinia. Laps tahtoo ja saa lohkon (huono mutsi, laps söi jo aamupalapuuronsa, mitä tämä tämmönen napostelu?!) ja mä syön loput. Ollaan valmiita about yhtäaikaa. Laps katsoo mua nenä rypyssä hymyillen ja sanoo 'ääää'.

Mä tulen esittäytymään hopeisessa peruukissa, kysymään mieheltä onko se sopiva asu illan naamiaisiin (tästä puhuin, minä itse yksin ulkona!). Mies sanoo 'oikein hyvä' ja laps pärskähtää ääneen, nauruaan pidätellen. 

Ne yöt, kun hyssyttelen lasta takasin uneen ja lopulta nukahdetaan sängylle päällekäin (no worries, laps päällimmäisenä, minä selälläni) ja nukutaan siinä ainakin tunti, ennen kuin varovasti siirrän lapsen viereeni. Se läheisyys, ja tuoksu!

Ne hetket, kun laps juttelee ja alkaa lopulta nauraa omille jutuilleen.

Nää ekat kerrat, kun laps kävelee pieniä matkoja ja taputtaa itselleen. 

Niin, ja for the record: laps on nyt siirtynyt nextille levelille (myös ruokailun suhteen siis): lisäsin tänään hälle tekemääni ratatouilleen teelusikallisen maustamatonta, kreikkalaista jugurttia. So far, so good.

Juoksusta

Myös mä olen siirtynyt nextille levelille, kahdellakin osa-alueella: kävin lenkillä juoksutrikoissa (!!!!) ja mua harmitti (vähän, mutta ihan aidosti, eikä silleen 'huh, hyvä tekosyy') jättää lenkki puoleen tuntiin, koska olin luvannu olla ajoissa kotona nukuttamassa lasta. Kuka olis uskonut? Varsinkin, kun juoksin kuitenkin eilen kympin (kun en malttanut lopettaa lenkkiä vielä. Mies luuli mun eksyneen).

Tällä hetkellä juoksussa kuuntelussa Playful Parenting, joka näin kahden tunnin kuuntelun jälkeen vaikuttaa kirjalta, joka kaikkien vanhempien kannattaisi lukea (tai siis kuunnella).