Monday, November 14, 2011

rv7+6

Käsittämätöntä - yhdeksäs viikko alkaa ihan kohta!

Pahoinvointi on alkanut helpottaa, sunnuntaina oli ensimmäinen päivä pariin viikkoon, etten laatannu kertaakaan - vaikkakin olo on edelleen melko etova hetkittäin. Lounas on (so far) pysynyt sisällä, vaikka olo on vähän kuvottaakin. Tosin enemmän kuin kuvottaa, mua tällä hetkellä lähinnä väsyttää. Nukuin kyllä vähän vähän ja vähän huonosti, mutta ei sen pitäisi oikeuttaa tällaiseen taisteluun..

Noin muutoin huomioita matkan varrelta: raskaushormoonit on alkanu tuottaa mussa samoja riittämättömyyden tunteita, kuin pillerit aikoinaan. Juuri niitä tunteita, joiden takia lopetin pillereiden syönnin.

Makasin eilen sängyssä ennen nukahtamista ja päässä pyöri täysin typeriä, kauan aikaa sitten unohdettuja, puhtaasti historiallisia juttuja miehen menneisyydestä ja pohdin, että riitänköhän, vai kaipaakohan se jotain sieltä menneisyydestään. Ylipäätänsä kun tässä maailmassa on niin paljon kauniimpia ja varmaan hauskempiakin naisia.

Niin, pillereiden lopettamisen jälkeen oon voinut todella hyvin, ilman mitään tällasia mietteitä, mutta nyt ne on alkanu hiipiä takasin. Onneksi osaan laittaa ne omaan arvoonsa, mutta silti ärsyttää moiset ajatukset.

Siinä samalla pohdin, että tulenkohan olemaan riittävä äiti. Osaanko tehdä asiat kuten pitää ja olla oikeanlainen ja rakastava ja rajottava juuri oikein.

Näin päivänvalossa nää ajatukset tuntuu (pääosin) täysin typeriltä tietenkin, mutta on vähän ikävää huomata, että näitä riittämättömyyden tunteita on alkanu hiipiä mieleen. Eikö luulisi raskaushormoonien toimivan jotenkin ihan päinvastasella tavalla?

Lisäksi mä olen nähnyt ihan älyttömästi ja älyttömiä unia. Joista vielä muistan suurimman osan. Väsyttää.

2 comments:

  1. Kyllä minäkin mietin josko musta tulee kunnon äitiä ollenkaan. Olen tosin päättänyt, että huoli on turha. Hoidanhan täällä jo miehen lapsia ja hyvin on mennyt. Silti välillä tekis mieli juosta vauvamahaa karkuun, jos pelko pääsee vallalle. Uskoisin silti, että vauvan synnyttyä äitiys tulee jotenkin luonnostaan, eikä sitä enää yhtä paljoa mieti. Heh, toivotaan ainakin näin! Tsemppiä!

    ReplyDelete
  2. Paukkuliini, se on kyllä varmasti hyvä että sulla on miehen lapsista kokemusta! Mä en ole ikinä kasvattanut ketään - lapsenvahteillutkin aivan hävettävän vähän.

    No mutta, päätetään että meistä tulee hyviä äitejä! Eiköhän se sillä mene :)

    ReplyDelete