Käytiin lauantaina vaunuostoksilla (siis lähinnä työntelemässä ja katselemassa vaunuja) Lauttasaaren Vaunuaitassa ja vaikka tultiin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa (hitsi meneekö se kiinni jo nyt KAHDELTA??) siellä oli ihan täys vilinä ja vilske, joka ei ollut täysin loppunut vielä sillon varttia ylikään, kun me lähdettiin.
http://www.vaunuaitta.fi |
Onneks tässä on vielä aikaa tehdä päätös (oonko koskaan kertonu kuinka huono oon tekemään tämmösiä päätöksiä, jos ei samantien oo täysi varmuus jostain?).
Vastoin ennakko-odotuksia perjantai-ilta meni kuitenkin ihan siedettävästi. Tuntuu että oon tämän raskauden myötä saanut jonkunlaisen uuden arvon mun isän silmissä - ja siinä missä harmittaa, että 'vain tämäkö mut tekee arvokkaaksi?', on tietty mukavaa tulla kohdelluksi aikuisena.
Isoäidinkin luona - no, söin jotain vähän arveluttavaa pakastekakkua, mutta tiesin että siitä tulee ihan hirveä mielenpahottaminen ja älämölö, jos kieltäydyn (mikä on mun mielestä kyllä aivan loputtoman epäreilua) - meni suhteellisen ok. Keskustelu pysyi suhteellisen neutraalilla tasolla, ja siinä vaiheessa kun oltiin siirtymässä politiikkaan, olikin jo aika lähteä. Onneks.
Ja hei vielä! 3/2012 (eli nyt uusimmassa) Vauva-lehdessä on melko iso lastenvaunuvertailu! Suosittelen kyllä kaikkia, jotka vaunuja tässä pohdiskelee, vilkasemaan.
Taitaa se usein niin mennä, että isin tytöistä tulee aikuisia vasta lasten myötä. Vähän sellaista olen ollut hoksaavinani oman isäni kanssa, vaikkei koskaan ole mitään sanomista ollut.
ReplyDeleteJoo, tässä on tapahtunut suorastaan melko selkeä muutos. No, kai se on aika kolmekymppisenä vihdoin kasvaa aikuiseksi ;)
ReplyDelete