Tuli vastaan tämmönen blogi-postaus: No katsotaan nyt ensin onko siellä mitään elossa. Kyseessä siis kertomuksia huonoista kokemuksista neuvolassa / raskausajan lääkäreillä. Ja nyt siis liittyen nimenomaan asiakaspalveluun.
Lueskelin ton postauksen ja sen jälkeen vielä pari sivullista ihmisten kommentteja - lähes vedet silmissä. Mulla on käynyt selkeästi todella hyvä tuuri niin neuvolatädissä kuin ultraajissa ja lääkäreissäkin. Neuvolatypy on ihana, vaikka ehkä pikkasen kokematon, lääkäri oli todella mukava ja ultraajatkin ovat olleet täysin asiallisia ja ystävällisiä. Pelkästään positiivisia kommentteja ja kannusta
Välillä hämmästyttää ihmisten sosiaalisen kyvyn ja empatian puute. Miten kellekään tulee edes mieleen paiskata ketään, raskaana tai ei, noin kylmillä ja välinpitämättömillä kommenteilla. Mistä noita ihmisiä tulee??
Tapasin joskus jossain jonkun kotibileissä pian valmistuvan lääkäriopiskelijan (naisen), jonka kanssa vaihdettiin muutamia sanoja siinä ja käytin jossain lauseessa tietoisesti sanaa 'asiakas' potilaan sijasta. Kyseinen lääkäriopiskelija sitten korjasi mut kuivasti 'me hoidetaan potilaita, ei asiakkaita'.
Niin.
Onhan se niin, että ensisijaisesti kyllä tarkoitus on saada ihmiselle asianmukaista hoitoa. Kun kyseessä on kuitenkin palveluammatti, niin mun mielestä ammattitaitoon lasketaan sosiaalinen älykkyys. Se ei tarkota sitä, että pitäisi mennä jotenkin överiksi miellyttämisen kanssa, mutta se tarkoittaa asiallisuutta, ystävällisyyttä ja parhaassa tapauksessa jopa vähän hienotunteisuutta. Asteikolla negatiivinen - positiivinen, jotain edes siinä neutraalin tienoolla. Sellasta normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Vielä kerran: onneks mulla on ollut ainakin tähän asti niin ihania tyyppejä. Näiden juttujen lukeminen avasi silmät taas arvostamaan niitä entistä enemmän.
Ps. Nyt se sitten on tässä. Seitsemän kuukausi. Raskauden vika kolmannes.
No joo. En nyt ihan oikeasti tajua ihan sitäkään, että tuulimunaraskauksista, keskenmenoista tai sykkeen puutteesta ultrassa ei saisi mitään puhua, ettei tule paha mieli. Kun ne nyt kuitenkin on osa elämää, ja vielä sellainen osa, että se on sitä raskaampaa, mitä vähemmän siitä puhutaan.
ReplyDeleteTerkuin, ekan raskauteni ekassa ultrassa ei ollut sykettä. Toka raskaus meni spontaanisti kesken.
Oot ihan oikeassa, toki niistä pitää puhua. Siinä on kuitenkin aika huikea ero millä sävyllä, missä tilanteessa ja millä sanoilla asioista puhuu.
DeleteTuonkin 'katsotaan nyt ensin onko siellä mitään elossa' olisi voinut ilmaista vaikkapa 'varmistetaan ensin, että kaikki ok, otetaan sitten näytteet' (negatiivinen vs. positiivinen lähtöoletus).
Ainakin mulle olis jäänyt paljon parempi maku suuhun.
Ja ikävä juttu noi sun aikasemmat raskaudet. Onneksi kuitenkin lopulta onnisti.
Toki voi miettiä (ja pitääkin), miten asian esittää, mutta mä voisin kuvitella, että esitti asian miten tahansa, aina joku odottava äiti saa hepulin.
DeleteJoku niissä kommenteissakin nimittäin itki, että neuvolan täti kehtasi varoitella tuulimunaraskaudesta. Mutta musta on ihan hyväkin muistaa - ja tietyissä rajoissa myös muistuttaa - että mikään ei ole täysin itsestäänselvyys.
Ja sellasta se, elämä. Välillä on kivaa ja välillä ei niin kivaa ja vaikka meillekin osui muistaakseni tielle pari eri törppöä niin nykyään muistan vaan ne hyvät tyypit :D Ja raskauskilotkin hankin ihan vaan syömällä, hitto vie, syyttäisin niistä kyllä mieluiten jotakuta muuta.
Onnittelut vikalle kolmannekselle siirtymisestä :)
ReplyDeleteTäällä meilläpäin on aika nuiva neuvolalääkäri. Piti mulle kamalan saarnan raskauskiloista (joita oli tullut siihen mennessä 8kg), pelotteli raskausdiabeteksella ja kehotti olemaan tosi tarkkana syömisten suhteen. Mulla kuitenkin lähtö BMI oli ihan normaali ja taisin silloinkin olla vielä ihan normaalipainon rajoissa. Noh, onneksi pääsin sitten vikalla neuvolalääkärikerralla eri lääkärille omasta pyynnöstä. Muuten oon kyllä saanut tosi ihanaa palvelua niin neuvolassa kuin sairaalassakin :)
Mun pari tuttua on opiskellut lääkäriksi ja molemmat on sellaisia tosi fiksuja tyyppejä, joilta ikävä kyllä puuttuu tietyt sosiaaliset taidot ihan täysin.
Joo, siis raskausdiabeteksestä puhuminen on hyvä asia, mutta turha pelottelu on kyllä turhaa. Ja 8kg ei nyt kuulosta kauhean pahalta, erityisesti jos vielä olit ihan normaalipainon rajoissa.
DeleteKai se sävy millä asioista puhutaan on monesti se tärkein.
Oon miettinyt välillä kanssa yhtä lääkäriopiskelijakaveria, että minkäköhänlainen lääkäri siitä tuleekaan. Se on hauska tyyppi, mutta musta tuntuu, että se noin keskimäärin vihaa ihmisiä :D
Toisaalta se joskus ihan vapaaehtoisesti tutki vähän mun jalkaa, kun olin jossain juostessa taittanu nilkkani ja huomasin heti, että sen käytös muuttui ihan täysin. Siinä vaiheessa, kun se alkoi sitä mun nilkkaa tutkia, siitä tuli asiallinen ja kaikin puolin pätevän ja luotettavan oloinen, eikä mulla olis jäänyt minkäänlaista valitusta sen bed-side-mannereistä.
Mutta joo, ohan ne sosiaaliset taidot vähän niinkuin bonus sen päälle, että saa asianmukaista hoitoa..
Onneksi itsellekin on sattunut vain hyviä neuvolantätejä ja lääkäreitä. Nyt kun tunteet on entistä enemmän pinnassa, niin eihän tuollaista pystyisi edes kuulemaan purskahtamatta itkuun.
ReplyDeleteMulla on tulossa ulkomaanmatka viikolla 27, nyt kun olet siinä vaiheessa niin mitä luulet millaista on olla lentokoneessa tai kaukana kotoa? Pelotta hieman lähteä sinne :/
<3llä: http://khetkia.blogspot.com/
Moikka Hetkiä!
DeleteMun sanaa ei ehkä kannata kuunnella näissä matkustusjutuissa :-)
Ite en kyllä varmaan haluaisi enää lähteä mihinkään lentoon tässä vaiheessa, mutta todellisuudessa jos kaikki on hyvin, ei varmaankaan ole mitään syytä miksei matkustaminen olis ihan ok tässäkin vaiheessa.
Jos lento on pitkä, niin pitää kyllä taatusti jalotella usein ja pitää huolta että saa lentokoneessa mukavan istuma-asennon.
Lisäksi tietysti ulkomailla syöminen saattaa tuoda oman lisähaasteensa. Länsimaissa turvallisen ruoan löytäminen on varmaan suhteellisen helppoa, mutta jossain erikoisemmissa maissa mun tulis varmaan vähän stressattua sen suhteen mitä uskaltaa syödä ja mitä ei (erityisesti jos ei ymmärrä kieltä).
Toisaalta, mä oon muutenkin kyllä varmaan ihan turhan paranoidi ruokien suhteen, maalaisjärjellä pärjää taatusti :)
Olotilojen puolesta matkustamiselle ei olis varmaan mitään estettä, ainakin jos on päässyt yhtä vähillä fyysisillä oireilla kuin mä - ei juurikaan liitoskipuja, ei kauheaa turvotusta jne. ainostaan selkä jumittaa välillä vähän.
Onko sulla pitkä reissu tulossa? Kuinka kauas oot matkustamassa?
Ainiin, kannattanee ehkä ottaa äitiyskortti mukaan kaiken varalta. Ja monet lentoyhtiöt kieltää matkustamisen, jos raskausviikkoja on yli 28, eli jos reissu on pidempi, sulla tarvii olla lääkärin todistus lentämisen hyväksymisestä paluumatkalle.
Pääasia lienee stressin minimoiminen, eli jos jotkut jutut mietityttää (kuten esim. saako lentokoneessa järkevää syötävää ruokaa), kannattaa koittaa ennaltaehkäistä stressiä mahdollisuuksien mukaan (omat eväät lentokoneeseen mukaan, samoin tukisukat jne. mitä tahansa millä saa olon mukavaksi.
Suosittelen myös pientä matkatyynyä (ite ostin sellasen pehmeillä, pienillä 'pavuilla' täytetyn lentokentältä), johon voi nojailla päätä, tai jonka voi laittaa esim. selän taakse tarvittaessa.
Toivottavasti reissu menee hyvin ja stressittömästi! :)
Heippa,
ReplyDeleteKiitos kovasti vastauksestasi!
Lentämisessä pelottaa eniten se huonovointisuus. Mulla on ollu pahoinvointia ja jos se koneessa yllättää niin matkasta ei tule mukava. Muita kipuja tai oireita ei vielä ole ollut.
Ruan suhteen en kyllä jännitä ollenkaan. Oon aika paljon matkustellu ja koskaan mitään ongelmia ei ole ollut. Tosin nyt sitä pitää olla tarkkana ihan tän raskauden vuoksi, mutta uskon selviytyväni siitä.
Mulla on tulossa viikon reissu Rodokselle eli lentomatka on 3.30h, ei paha. Viikko reissussakin varmaan menee kivasti. Juoda kai pitää muistaa aika paljon kun luvattu +30 astetta eli nestehukkaa vähän pelkään. Oon aika helposti pyörtyvää sorttia. Matka sijoittuu Rv 27+4-28+4.
Täytyy vielä neuvolassa jutella, mitä mieltä ovat tuosta matkasta. Kiitos sinulle kovasti kun jaksoit vastata kysymykseeni näin tyhjentävästi :)
<3llä: http://khetkia.blogspot.com/