Monday, June 18, 2012

rv39+0

Blogin hiljaisuudesta huolimatta synnyttämään ei olla vielä lähdetty. Viikko laskettuun aikaan ja nyt alan pikkuhiljaa olla melko valmis. Tätä valmiutta taatusti kiihdyttää nää loppuraskauden aikana tulleet oireet.

- Tarvitsevaisuus ja hormoonit. Hellyydenkipeys. Tunteellinen vuoristorata, jossa asiat alkavat harmittaa ja ärsyttää todella herkästi - inhoan sitä olotilaa. Again, juuri sen olotilan takia lopetin aikoinaan pillerien syönnin. Oli mahtavaa huomata, että mä en ole oikeasti sellainen, vaan hormoonit muuttaa. Ja nyt tässä sitä taas ollaan. Tuntuu, että kaipaan kauheasti posiitivista huomiota ulkopuolelta (ulkopuolelta, eli siis omalta mieheltä), vaikka normaalitilassa voin ihan itse antaa itselleni se positiivisen huomion.

- Turvotus. Vaikka sormet ei nyt ihan HIRVEILTÄ nakeilta näytäkään, niin mun löysä sormus ei enää mahdu sormeen. Lisäki mun oikea käsi on jotenkin puutunut melkein kokoajan ja kihelmöi ikävästi. Rennot sneakerit ei meinaa mennä enää jalkaan. Paino noussut alle viikossa vajaa 2kg (!!!). Olkoonkin että oon kyllä myös syönyt nälkääni KAIKEN (mikä ei taatusti auta turvotuksessa). Ja tänään meen syömään suklaakakkua.

- Väsymys. Ja toisaalta yöllinen heräily. Herään nykyään säännönmukaisesti viiden-kuuden aikaan aamuyöstä, enkä saa unta useampaan tuntiin. Sitten yhdeksän aikaan taas nukahdan ja voisin nukkua vaikka loppupäivän. Kunnes myöhään illalla en meinaa taas nukahtaa.

- Ne kaikki pienet jutut - paine alapäässä, vaikeus nousta sängystä ylös, jne.

Kaikenkaikkiaanhan mä olen voinut hirveän hyvin. Todella vähän vaivoja ja kaikki noin periaatteessa oikein mallillaan. Toi emotionaalisuus on luultavasti se häiritsevin tekijä tässä. Sain meilin, että työkaverini vaimo oli synnyttänyt heille tyttären eilen. Ja niillä oli kuitenkin laskettu aika viisi päivää mun jälkeen! Eihän tätä voi siis ottaa kuin henkilökohtaisena loukkauksena. Mitä ihmettä ne nyt tolleen etuajassa synnyttelemään, mulla oli aikasempi vuoronumero!

Nojoo, lähetin sydämelliset onnittelut. Tietenkin. Ja ihan oikeasti olen tosi iloinen niiden puolesta. Tietenkin.

Huomaan myös, että oon alkanut tavallaan antaa periksi, koska nyt ollaan niin loppusuoralla. Vähän niinkuin koulussa ennen kesälomaa, ei enää juurikaan töitä tai läksyjä, vaan luokkaretkiä yms. Mun ruokaparanoia on laskeutunut enää vain vähän korkeammaksi kuin keskiverto raskaanaolevan. Oon tosiaan alkanut suhtautua jotenkin välinpitämättömämmin nukkumiseen (tai lähinnä siis päivärytmeihin). Kävellä koitan päivittäin, mutta muuten on sellainen olo, ettei tee mieli enää juuri harrastaa liikuntaa. Siinä missä vaa'an aamunäkymä hätkähdytti, on vähän sellanen olo, että oh well.

Toisaalta, lapsi voi syntyä koska vaan. Seuraavan kolmen viikon sisään. Jos tässä vielä tuo pari viikko odotellaan, niin luultavasti olotilatkin taas heittelee ihan joka suuntaan. Täysiä.

Tässä vähän mahakuvaa.



8 comments:

  1. Ehkä maailman kaunein mahakuva! Tai ei sittenkään. TAATUSTI maailman kaunein mahakuva!

    Kyllä se siitä. Vuoden päästä voit sitten hihitellä sille, miten löysästi sitä viime vuonna tähän aikaan pitikään lenkkarit nauhoittaa :D

    (Ymmärrän tuon vuoronumeroasian. Lisäksi olen ilmaisuun jotenkin tosi ihastunut. Aion lainata sitä jatkossa, jos sallit. Tai vaikket sallisikaan, mutta sitten lainaan sitä tekoviiksiä käyttäen.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! <3

      Ja toivon todella, että jalat palautuu takaisin, jotenkin häkellyttävää, että varpaatkin tuntuvat ylettyvän jotenkin paremmin kengänkärkiin...

      Ja vuoronumeroa saat käyttää ihan vapaasti, tekoviisten kanssa tai ilman, kummin paremmin tilanteeseen sopii :)

      Delete
  2. Moi!

    Bongasin blogisi Blogilistalta ja olen nyt lukenut sitä läpi maratonhengessä. Ja olen viihtynyt sen verran erinomaisesti, että ajattelin jäädä vakilukijaksi. :) Onko ok jos lisään omaan blogiini linkin tänne?

    Hieno mahakuva! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi ja kivaa että oot viihtynyt! Linkin saa tottakai lisätä ja näemmä sullakin on blogi, menenpä tutkimaan :)

      Delete
  3. Ihana kuva! Kaunis äiti! Kovasti tsemppiä loppusuoralle! <3

    Mulla se tunteiden vuoristorata vasta alkoikin synnytyksen jälkeen, mutta nyt 2 viikkoa myöhemmin olo on jo paljon seesteisempi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tsempistä, tunteiden vuoristorataan onneksi kuuluu myös seesteisyys välillä ;)

      Delete
  4. Ihana kuva! Jaksuja kalkkiviivoille. Parin kuukauden päästä sua väsyttää vielä enemmän... ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti! En ees uskalla miettiä parin kuukauden päähän .. uskottelen itselleni, että hormoonit pitää huolta, hormoonit pitää huolta :)

      Delete