rv39+1

Havaitsin tänään ensimmäistä kertaa supistuksia - ihan oikeita sellasia. Juurikaan eivät sattuneet, mutta tuntuivat vahvoina kiristyksinä. Ja niitä tuli noin vartin välein muutama - kunnes loppuivat (kuten arvelinkin niiden tekevän). Siispä lähdin bänditreeneihin. Se on hyvä merkki, että keho harjoittelee.

Huomenna olisi taas neuvola - päästään kauhistelemaan painonnousua (eilen sanoin vajaa kaks kiloa? Tänään ollaan taatusti yli, puhumattakaan huomisesta). Kuten sanoin, en enää jaksa kauhistella. Loppuviikot menköön omalla painollaan. Jos tekee mieli syödä koko päivä jätskiä, niin sitten tekee. Lapsen syntyessä koko elämä menee ihan päälaelleen, ja sen perusteella mitä olen kuullut, ihan aamupalan tekeminen ja syöminen saattaa olla varsin haasteellista.

Käytiin kaveripariskunnan kanssa syömässä, heillä vajaan vuoden ikäinen poika. Antoivat vinkkejä tulevaa varten:


* Kannattaa tutkia miten kosteuspyyhkeiden pakkaus avataan ja suljetaan. Kello kolmelta yöllä harmittaa, jos muovinen teippiläpyskä on hukassa. 

* Miehen kannattaa pysyä synnytyksen aikana lähellä synnyttävän naamaa, eikä AINAKAAN käydä uteliaasti vilkasemassa mitä kätilöt tekevät puhuessaan eppiksestä (puhuvat siis episiotomiasta).

*Lapsesta saattaa löytyä off-nappi, eli joku  kehon osa, jota silittelemällä lapsen saa rauhoitettua nukkumaan (heidän lapsellaan se on korva).

* Kannattaa nukkua aina kun voi.

Tajusin tässä myös, että jotain oleellista on hankkimatta! Päätettiin nyt kuitenkin kokeilla olla ilman hoitopöytää, mutta siitä huolimatta kuitenkin tarvittaisiin hoitoalusta, jonka voi tarpeen mukaan laittaa lattialla / sängylle / mihin vaan. Siis sellainen alusta, jolta ei pääse kierähtämään pois, ja joka selviää ajottaisista kasteluista. Miten tämä meinasi unohtua?

Sain myös tänään kohteliaisuuden: liikut paljon vähemmän kömpelösti kuin olisi voinut olettaa. Vaikka en nyt itseäni suoranaisesti ketteräksi tunne, niin kieltämättä pääosin liikkuminen on edelleenkin suhteellisen helppoa. Joogan ajattelin kuitenkin varmaan jättää tällä viikolla jo väliin.

Aina välillä jännittää ajatus siitä, että vaikka tässä edelleenkin voi mennä se (melkein) kolme viikkoa, niin yhtä hyvin synnytys voi alkaa koska vaan. Vaikka ensi yönä. Tunnin kuluttua. Juhannusaattona. Koska vaan. Täytyy vaan sitten koittaa muistaa perua kaikki sovitut menot siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää uhkaavasti sairaalaanlähdöltä.