Monday, June 25, 2012

rv40+0

Tänään on laskettu päivä, mutta yhtenä kappaleena ollaan. Rahat takaisin!

Heräsin aamulla, enkä voinut ihan täysin peittää pettymystä. Ei ollut lapsi syntynyt yöllä. Näin 12h myöhemmin voidaan todeta, että shoppailusta, kävelemisestä ja syömisestä huolimatta lapsi ei ole syntynyt. Mitäs peliä tämä nyt on olevinaan?

Hyvä on, vähän oon kärsimätön. Mutta pitkään stand-by -tilassa oleminen on henkisesti väsyttävää!

Huvittuneena olen kyllä ottanut vastaan 'tsemppiä loppurutistukseen' -toivotuksia. Loppurutistukseen? Vain siihen viimeiseenkö? Ok!

Anyway, stand by jatkuu.

11 comments:

  1. Heh, etköhän voi olla jo ihan luvan kanssa kärsimätön. :) Mulla on laskettu aika ensi viikon perjantaina, ja oon kyllä niin kypsä ja kärsimätön jo nyt, että voisin poksahtaa (poksahtaisinkin...). Stand by -tila kuvaa tätä oloa todella osuvasti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan, ettei sun(kaan) stand by -tila kestä kauhean kauaa enää! Nää viimeset päivät on kyllä juuri niin tuskallisia, kuin kaikki varottelikin... :D (ainakin henkisesti)

      Delete
  2. Mulle sanottiin just tänään neuvolassa, että "kannattaa ruveta odottamaan sitä syntymistä vasta sen lasketun ajan jälkeen, kun ensisynnyttäjillä tuppaavat vauvat viihtymään siellä kohdussa helposti vähän yliaikaakin, niin ei turhaan kannata etukäteen odotella".

    Tuskin ensisynnyttäjillä on oikeasti mitenkään enempää yliaikaisia kuin uudelleen synnyttävillä, mutta jutun pointti oli varmaan se, ettei kannata liian aikaisin ruveta odottamaan, ettei sitten pety.

    Mut onnea vaan - hetkenä minä hyvänsä ja niin edelleen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen kyllä kuullut saman, että ensisynnyttäjillä useammin menee yliaikaan ja myöhemmät lapset pääsee jotenkin nopeammin siihen synnytystilaan, kosak 'tiet on jo kerran avattu' tms.

      Ja niin, se on kanssa ihan totta ettei liian aikasin kannata ruveta odottamaan - ja mäkin oikeastaan aloin odottaa vasta tässä päivää, paria ennen laskettua aikaa ja nyt tuntuukin jo pöyristyttävältä, että lapsi ei ole 'ajallaan'!

      Hetkenä minä hyvänsä, ihan totta. Voi mennä vielä useampi päivä *psyyk*psyyk*

      Delete
  3. eh, been there, done that, twice. tiettävästi jonkun statistiikan mukaan ensilapset on (vielä) todennäköisemmin ohi lasketun ajan kuin seuraavat, mutta niin tai näin, yksikään lapsi ei ole vielä kohtuun jäänyt (vaikka itsekin olin varma, että omani olisi sitten se ensimmäinen ;) vaan tuollapa kuorsaavat molemmat). jaksuja sisko, kyllä se vauva sieltä syntyy :) se vaan odottaa maamoaan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeh, ei tässä mitään. Pientä kärsimättömyyttä vaan ;) (vielä toistaseksi...)

      Ja itseasiassa, luin tapauksesta, jossa lapsi OLI jäänyt kohtuun (jossain Intiassa, of course), koska nainen ei vaan ollut suostunut ponnistamaan. Sinne se sitten kuoli ja oli siellä jonkun 46 vuotta, kunnes nainen alkoi valittaa mahakipuja ja se leikattiin pois.

      Ainakin näin wiki answers -site väittää: http://wiki.answers.com/Q/What_was_the_longest_lasting_human_pregnancy

      Delete
    2. Ja siis mä EN ajatellut ristiä polviani ja kieltäytyä ponnistamasta hetken tullen :)

      Delete
  4. Odotan toista, laskettu aika perjantaina. Ei minkäänlaisia merkkejä vielä, että synnytys olisi lähellä. Ensimmäinen syntyi 40+3. Toivottavasti tämä ei mene kamalan paljon yli. Jaksamisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, toivotaan että ne merkit tulee tässä tämän viikon aikana vielä!

      Mä en oikein edes tiedä minkälaisia merkkejä etsiä, mitkä on vaan 'normaaleja' supistuksia, mistä voisi ajatella, että nämä jotenkin nyt ennakoi ... Koska ohje on kuitenkin (yleensä), että pysy kotona niin kauan kun voit, niin ajattelisin huomaavani kuitenkin siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa harkita sairaalaan lähtöä :)

      Delete
  5. Ne 10 päivää lasketun ajan jälkeen oli varmaan mun elämäni pisimmät päivät.. Mutta toisaalta voit lohduttautua, että enää korkeintaan pari viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, voin kuvitella! Mä olen vielä ihan suhteellisen positiivisella mielellä, mut voisin kuvitella, että tossa kymmenennen päivän kohdalla alkais ahistaa jo melkosesti.

      Ja niin, pari viikko on kyllä lyhyt aika siihen nähden, että sitten se laps on siinä - oletettavasti koko mun loppuelämän :)

      Delete