Tuesday, August 21, 2012

kuukausi 1, päivä 21

Tänään on niitä päiviä, jollon alan haluaisin kyllä ehkä sitten jatkaa asumista keskustassa.

Lähdettiin aamupäivällä lapsen kanssa äitiryhmätapaamiseen - eli nimensä mukaisesti joukko naisia kokoontui kahvilaan istumaan, syömään ja juttelemaan.

OH, jossain laulaa jäätelöauto!!

Niin, siis matka tapaamiseen Musiikkitalolle taittui varsin mukavasti kävellen. Suunnitellessa kotiinlähtöä tuli viime hetkellä päähänpisto käydä sittenkin katsomassa vähän lastenvaatetarjontaa. Kävelin pitkin Kaivokatua, kävelin pitkin Aleksia. Ympärillä oli joka puolella kuhinaa ja oli jotenkin erityisen mukavaa taas päästä ihmisten keskelle.

En ottanut ratikkaa kotiin (julkisissa matkustaminen pelottaa vieläkin, neitsytmatkaa ei olla siis vaunujen kanssa tehty), vaan istuin Kolmen Sepän patsaalle syömään välipalajätskiä (näitä tapoja ei varmaankaan kannata opettaa sitten lapselle...) ja lopulta - yllätysyllätys - kävelin kotiin.

Jos ja kun sinne Espooseen muutetaan, niin tätä tulee ikävä. Ja ainiin. Ostin lapselle ekat farkkunsa.


Kohti kotia.

7 comments:

  1. Kaupunkiasumista kaipailen, juurikin tuota kulkemisen helppoutta. Nyt pitää lähteä aina omalla autolla, mikä on tosi tylsää. Tahtoisin kävellä tai pyöräillä, mut lähes 10km keskustaan soratietä ei houkuta. :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tää on vaan niin - niisk - luksusta.

      Delete
  2. Onko teillä jo asunto katsottuna?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oliskin! Ilmansuunta on tiedossa (länteen, kohti Espoota), mutta that's it. Ollaan käyty näytöissä ja katottu netistä asuntoa ja nytkin pitäisi yhtä mennä tässä kohta katsomaan. Vielä odottaa sitä unelmakämpän löytymistä.

      Delete
  3. Se on jännä miten minä puolestani en ole oikein koskaan kaivannut ihan ydinkeskustaa. Muncassa aikoinaan viihdyin, se oli sopivan lähellä ja kuitenkaan ei ihan kaupunkia. Puotila oli kiva myös -metrolla stadiin, lapselliselle helppo Itis vieressä. Lasten kanssa Pakkalassa on ollut puolensa, saa nähdä miten viihdytään sitten tuolla uudessa mestassa. Sieltä pääsee bussilla keskustaan, kirjaimellisesti oven edestä, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana sitä on kovin tottunut suhailemaan autolla ympäriinsä. Ja tytöt, nehän kulkee fillareillaan ja niiden elämä on tuolla Vantaalla eikä keskustassa. Saa nähdä miten SE tosin muuttuu murrosiän myötä ;)

    Niin, en siis voi mitenkään sanoa, että "kyllä te viihdytte Espoossa paremmin noin lapsen kanssa" vain siksi että itse olen viihtynyt (lasten kanssa) enempi pientaloalueilla ja/tai etäällä stadista. Mutta toivon että viihdytte jos ja kun sen kodin sieltä päätätte hankkia :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. This comment has been removed by the author.

      Delete
    2. Sanoin tossa just eilen miehelle, että se on jännä miten kirpeeltä muuttaminen keskustasta pois tuntuu, vaikka tiedän kokemuksesta miten kaikkeen sopeutuu ja muuttaa sen omakseen.

      Oonhan mäkin asunut Pitskussa ja Munkkivuoressa ja viidennessä kerroksessa hissittömässä talossa, ja niin oon vaan viihtynyt niissä kaikissa (paitsi Munkkivuoresta haaveilin poispääsyä).

      Ja siis varmaan sitten kun muutetaan, menee pieni hetki ja yhtäkkiä siellä jossain kaukana asuminen onkin itsestäänselvyys enkä muualle kaipaiskaan. Oon vaan aina haaveillut keskustassa asumisesta ja nauttinut niistä kaikista vuosista, kun täällä on saanukin asua, että jotenkin tuntuu haikeelta VAPAAEHTOSESTI jättää se unelma taakseen. Aika aikaansa kutakin, I guess.

      Delete