kuukausi 1, päivä 22

Joku sanoi, että ei ne aivot palaudu enää ennalleen useampaan kuukauteen (tai vuoteen tai koskaan) raskauden jälkeen. Ajattelin mielessäni että pyh, kyllä MUN aivot ainakin..

No, siitä ei ole kauaakaan, kun muistin yhtäkkiä kylässä ollessamme, että olin unohtanut purkaa kauppakassin kotona ja ruoat olivat jääneet lämpimään, pöydälle muhimaan. Siis muistin, että unohdin. En epäröinyt hetkeäkään tai pohtinut miten asian laita oli, vaan TIESIN unohtaneeni.

Onneksi ei nyt tämän takia kuitenkaan kotiinlähtöä kiirehditty, koska tulessamme kotiin - tadah - kamat oli siististi jääkaapissa. Kysyin epäilevästi mieheltä oliko hän pistänyt kamat jotenkin salakavalasti kaappiin sillä aikaa kun mä otin takkia pois, mutta kuulemma ei.

Kirosin tänään unohtaneeni ottaa nuotit mukaan bändikämpältä viime treenien jälkeen. Niitä tarvittaisiin illan stemmatreeneissä. Laulukaveri osasi onneksi kuitenkin sanoa, että kyllä mä ne nuotit sieltä otin. Ja kappas, kansio löytyi olkkarin kirjahyllystä (???) siististi aseteltuna. Wtf?

Sain tänään tekstarin, joka kertoi tilaamani H&M-paketin tulleen lähi-ärrälle. Ok, lähdin vaunulenkille ja siinä samalla hain paketin. Nyt kotiin tullessa ja paketin avatessa huomasin - ja skarpeimmat (johon joukkoon en näemmä itse valitettavasti kuulu) näkeekin jo mihin tämä on menossa - paketissa olevan TISMALLEEN sama pyjamapari ja TISMALLEEN sama haalari, jotka kävin eilen ostamassa shoppailureissulla lapselle. Siis sama väri, sama kaikki. Olin tässä viikossa unohtanut jo tilanneeni ne netistä.

Aivoni ovat konsistentit maun suhteen, mutta lähimuistista ei ole tietoakaan. Ja toisaalta, mukavampi että OLEN tehnyt ne asiat, joka luulen unohtaneeni.

Hankin eilen H&M:stä myös nallehaalarin lapselle. Siis sellaisen karvasen, pörröisen, ruskean, jossa on korvat hupussa, ja joka saa lapsen näyttämään saukonpennulta. Sellasen, joka jakaa ihmisjoukot kahteen: niihin jotka iiiiih, niin söpöööööö, awwww <3 <3  ja niihin, jotka toi on vaan niin väärin ja nöyryyttävää (nöyryytyttävää?) pukea lapselle tollasia vaatteita päälle.

Mietin ulkoillessa söpön haalarin mukavasti lämmittäen lasta alkusyksyn tuulessa, että kumpaan ryhmään itse kuulun. Selkeästi askeleita siihen iih-ryhmään on otettu, koska haalari on ostettu, mutta oli pakko silti tehdä itsetutkiskelu vielä pohjimmaisista tunteista. Pohdiskelun lopputuloksena päädyin lopulta pyörittelemään silmiäni. Hyvänen aika sentään. Vaate kuin vaate, ei elämä oo näin vakavaa.