kuukausi 1, päivä 6

Just nyt tuntuu, että tämä ruutuaika koneella on ihan ansaittua. Niin paljon kuin ton pikkusen kanssa tykkään olla, tulee välillä hetkiä, jollon todella haluaisi vaan istua koneella. Enkä aio tuntea syyllisyyttä tästä tunteesta - erityisesti kun tiedän olevani makuuhuoneen ovella parin tunnin kuluttua (jos unet jatkuu niin pitkään) kurkkimassa, notta jokohan laps heräilisi.

Eli lyhyt update. Hääkeikka meni mainiosti ja laps oli kuulemma ollut kuin pieni enkeli koko illan. Ainoa tyytymättömyys tuli ruoan viipyessä, kun ensimmäinen satsi maitoa oli lämmitetty vähän liian lämpimäksi.

Sen vastapainoksi eilen illalla sitten känkkäränkkäiltiin senkin edestä. Näin harmistuneena en oo lasta ennen nähnyt, ja siinä ehdittiin jo kokeilla kaikenlaista, että hän muuttuisi tyytyväiseksi. Lopulta se kaikki ehkä oli vaan nälkää. Vaikka imetin melkein kokoajan! Parin-kolmen tunnin nukuttamisen perästä saatiin vihdoin unen päästä kiinni kun maattiin sängyssä (minä jo ihan reporankana) ja vaan imetin vaihtaen puolta joka kerta, kun laps alkoi rähistä rinnalla.

Ja yö menikin todella iisisti.

Päivällä oltiin saatu kyllä käytyä parit asuntonäytöt ja nyt ollaan käyty lapsen kanssa jo kahdesti ulkona syömässä (jos kahviloita ei lasketa mukaan). Oikein siivosti käyttäytynyt molemmilla kerroilla (mitä nyt vähän puklasi toisen lattialle..). Eilen jopa tein sankari-vaipanvaihdon Chicosin vessassa, jossa ei tietenkään ollut mitään oikeaa lastenhoitotasoa.

Asia, josta on pitänyt mainita: kantoliina on oikeasti kyllä ihmiskunnan lahja äideille. Jättimäinen kiitos kantoliinasta vinkanneille, kuten Liina ja miehen sisko. Oon saanut itseni kättelyn (molemmat kädet vapaina!) lisäksi tehtyä vaikka mitä kaikkea hyödyllistä ja ehkä parasta: lapsen saa varsin usein nukutettua siihen! Ja oon saanut jopa miehen käyttämään sitä!

Sen sijaan pari ensimmäistä ollaan koettu: oon alkanut vuotaa maitoa myös ei-imettävästä rinnasta. Ehdin jo ajatella, että ostin ne nursing padit ihan turhaan, mutta huomasin t-paitaan ilmestyneen kiusallisen, märän läiskän tietenkin julkisella paikalla, keskellä kauppareissua.

Ollaan myös koettu kommunikaation hetkiä lapsen kanssa. Hymyihin ja ilmeisiin on vastattu, ihan suoraan silmiin tapittaen. Ei aikaakaan, kohta se kirjoittaa eeppisiä runoja ja trollaa internetin keskustelupalstoilla! Voih.

Ja vielä viimeseksi: tänään oli neuvolalääkäri. Laps käyttäytyi taas mitä mallikkaammin, ei itkenyt kertaakaan koko tutkimuksen aikana. Ainoa pieni parannettava ensi kertaa ajatellen sattui lääkärin ehdottaessa, että juttelen lapselle, kun lääkäri etsi nivustaipeista pulssia. Kuulemma lapset usein rentoutuu äidin ääneen. No, juttelin ja laps rentoutui. Niin totaalisesti, että pissasi sitten lekurin päälle. Kuulemma tätä sattuu. Ja niin, kaikki oli hyvin ja paino senkun nousee (250g viime viikon aikana).

Uninen pieni peiton alla.