Saturday, September 1, 2012

kuukausi 2, päivä 1

Kertokaas nyt hyvät ihmiset onko tässä mitään järkeä yrittää nukuttaa tätä meidän 2-kuista kullanmurua tälleen puoli yheksän aikaan (lisähaasteena nukuttaminen sänkyyn ilman rintaa ja tutille opettamisen yrittäminen), vai pitäiskö antaa suosiolla valvoa sinne yhteentoista asti, kunnes meki mennään nukkumaan ja yrittää luoda tätä rytmiä vasta myöhmmin?

Tällä hetkellä - tosin takana vasta pari päivää yrittämistä - tämä vaikuttaa jotenkin vähän toivottomalta. Huolimatta siitä, että kerran laps onnistikin sänkyynsä itse nukahtamaan.

Miten muilla nukutetaan / nukutettiin 2-kuiset pienet? Nyt kokemuksia kehiin.

Tilanne on siis se, että pinnasänky on meidän sängyn 'sivuvaununa' ja oon koittanut laskea lapsen imettämisen jälkeen (joskus enemmän, jos vähemmän unisena) sinne neuvottelemaan nukkumatin kanssa (itse maaten sängyssä pinniksen vierellä). Varsin usein seurustelua kestää muutaman minuutin, kunnes muuttuu kiihkeäksi väittelyksi, jollon laps on pakko ottaa ulos kehästä rauhottumaan.

Usein tilanne jatkuu imetyksellä, josta palataan taisteluarenalle, josta taas ulos rauhottumaan. Toisinaan tilannetta tulee pahentamaan suuhun ängetty tulppa, jota ei TODELLAKAAN aiota imastakaan.

Koitan siis tällä päästä eroon siitä, että laps nukahtaa vain ja ainoastaan puolentoista tunnin imemisen jälkeen rinnalle meidän sänkyyn. Että laps oppisi, että pinnikseen on turvallista nukahtaa. Että se ei ole vain paikka, jonne mystisesti joudutaan nukahtamisen jälkeen.

Jotta homma ei olisi liian helppoa, otettiin tähän vielä yksi lisähaaste: lapsen totutteleminen takaisin korvikkeen makuun. Ideana syöttää lapselle hiukan korviketta joka päivä, jotta tarpeen tullen se ei taas (kuten mun sairaalayönä) aiheuttaisi varttitunnin äänen avausta täydennettynä kahden tunnin konsertilla.

Lisättiin tänään siis annos korviketta iltapuuhiin. Aluksi näytti toivottomalta: laps kitisi, itkeskeli, oli aivan suunnattoman loukkaantunut tästä kaikesta, eikä missään tapauksessa aikonut niellä pisaraakaan tarjotusta litkusta. Noin vartin päästä korvike kuitenkin alkoi maistua aivan yhtäkkiä, juuri kuten laps oli sitä alkanut hylkiäkin. Eletään toivossa, että säännöllisellä tarjoamisella päästään tästä kitinästä eroon ja maku jää tutuksi.

No, tänään homma ratkesi sillä, että lähdettiin kymmenen aikaan vaunulenkille, jonne laps nukahti ja nukkuu edelleen vaunuissa.

Nuku laps, nuku! (kuva jostain viikkojen takaa)

16 comments:

  1. Se, onko jossain järkeä tai ei on aika iso kysymys, mutta jos homma ei tunnu toimiva nyt, onko järkeä hakata päätä seinään? Ehditte myöhemminkin.

    Meillä nukuttiin vieressä ja nukahdettiin aina rinnalle puoleen vuoteen asti. Sit kun siirryttiin pinnikseen siitä 6 kk eteenpäin (suunnilleen), oppimiseen meni vajaa viikko. Rytmiä on ollut ihan mahdollista muuttaa senkin jälkeen, ja viimeisen 6 kk aikana lapsen nukkumaanmeno on aikaistunut vähä vähältä niin, että nyt mennään petiin kahdeksalta.

    Mä tosin olin sen ekan puoli vuotta valmis tinkimään omista iltakukkumisistani ja vetäytymään kirjan ja vauvan kanssa buduaariin kymmeneltä illalla; ymmärrän, että kaikki eivät näin ehkä halua tehdä. Ymmärrän senkin, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Mutta jos siitä rinnalle nukahtamisesta ei ole jotain ihan akuuttia haittaa, en ihan tajua, miksi siitä pitäisi pyrkiä kauheeta vauhtia eroon. Etenkin kun tuossa alle 6 kk iässä yösyötöt on ihan arkiyötä, kandee homma tehdä lähinnä helpoksi. Jaksaa itse paremmin eikä korviakaan särje.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanottakoon nyt vielä, että myös suurin osa ainakin meidän erhevalmennusryhmäläisistä nukutti vauvaa rinnalle pitkään; iso osa huomattavasti pidempään kuin me :) Kaikki ovat yhä järjissään ja lapsetkin saattavat kasvaa normaaleiksi aikuisiksi :D

      Delete
    2. Mulla tää nukuttamisen aikastaminen johtuu oikeastaan siitä, että tässä viime päivinä alkoi tulla oikeasti harmistusta siitä, ettei meillä ole miehen kanssa ollut kahdenkeskistä varttituntiakaan aikoihin. Mä kuulin perhevalmennuksessa useammaltakin perheeltä, että niillä lapsi nukahtaa yöunille jo kasilta ja tulin vähän kateelliseksi :-)

      Rinnalle nukahtamisen 'ongelma' piilee siinä, että sitten laps nukahtaa meidän sänkyyn ja herää, jos sitä koitetaan siirtää pinnikseen (plus että entä jos en ole joskus nukkumaanmenoaikaan kotona?).

      Ja siis, meidän parisänky on niin kapea (120cm), että jos laps nukkuu siinä, en uskalla kääntää kylkeä kertaakaan ja muutenkin meillä on kolmistaan vähän ahdasta (isompi sänky olisi tulossa seuraavaan asuntoon). Eli ne kerrat, kun saa nukahtaa oikealle TAI vasemmalle (!!) kyljelle, on aina ihan luksusta :-)

      Tämän illan perusteella sanoisin, että laps on valmis nukahtamaan yöunille kympin aikaan ja ehkä se säästää kaikkien pahaa mieltä, jos annan vaan nukahtaa rinnalle.

      Mut kiitos kommenteista, mä vähän harkitsen ja kattelen tätä meidän elämä :)

      Delete
    3. Oh noes, toi sänkyissue on takuulla akuutti. Meillä on 160 cm tilaa (missään vähemmässä tulisi avioero ilman vauvaakin, mies tarttee tilaa) ja kyllä mäkin olin ihan kypsä kylkiasentoihin 6kk-kauden lopulla.

      Kuitenkin, kahdeksalta nukahtavat vauvat myös heräilee usein ennen (anteeksi karkeuteni) sianpierua, joten harkitse tarkasti, mitä toivot :D

      Delete
  2. Joo, toi on kyllä ihan validi pointti, että se saattaa alkaa heräillä sitten kanssa aikasemmin. Ei tiedä hyvää mun omalle unirytmille - tänäänhän me tytöt siis heräiltiin siinä yhdentoista aikoihin (koska meille tuli yllätysvieras)...

    Täytyy olla tosiaan varovainen noiden toiveiden suhteen :D

    Meillä on tosiaan 120cm riittänyt vallan mainiosti meille kahdelle, pupukin on usein löytänyt mukavan nukkumiskohdan (tosin aina sillon tällön saa unisesta jalasta sängyltä pudottavan potkun). Nyt, kun meitä olisi siinä pupu mukaanluettuna neljä, alkaa tosiaan olla ahdasta.. Onneks tässä muutetaan melko pian anyway!

    ReplyDelete
  3. Meillä on taisteltu yleensä unta vastaan alkuillasta. :) Pienempänä poika tahtoi nukahtaa jo joskus 19 maissa. Nyt ollaan saatu siirrettyä nukkumaanmenoa 21-22 välille. Tosin terkkari oli sitä mieltä, että sitä voisi siirtää hieman aikaisemmaksi. Toisaalta siinä tapauksessa poika heräisi sitten taas aamulla aikaisemmin... Olen ihan selkeästi huomannut, ettei rintamaito meinaa enää riittää koko yöksi. Yön pitkä pätkä on lyhentynyt selvästi. Muutama viikko sitten se oli 7-8 h ja nyt se on enää 4-5 h. :( Nyt ikää 3 kk 1 vk.

    Meidän poika on niin iltauninen, että silloin hänet saa siirtää omaan sänkyynsä. Välillä hän nukahtaa kesken syömisen ja saa käännellä ja väännellä ja yrittää saada hereille. Täysin velttona räsynukkena on taju kankaalla. :) Yösyötön jälkeen ei ole toivoakaan siirtää muualle. Mutta onneksi meillä on 160 cm sänky. Ja sekin meinaa tehdä tiukkaa meillä. Poika on ihan kyljessä kiinni, enkä meinaa uskaltaa liikkua yöllä, etten herätä nukkuvaa lohikäärmettä. :) Otan siis hänet meidän sänkyymme, kun hän herää syömään yöllä. Loppuyön hän nukkuu meidän sängyssä.

    ReplyDelete
  4. Meillä nukahdettiin vielä 2kk iässä aina tissin kautta sänkyyn. Välillä jopa hilauduin itse puolittain sinne pinniksen puolelle imettäessä..

    Sitten aloin tekemään 3kk iässä niin, et joskus kympin maissa menin imettämään meidän sänkyyn ja poika nukahti siihen keskelle sänkyä. Kun itse mentiin nukkumaan niin siirrettiin nukkuva poika pinniksen puolelle. Nykyään pystyn tekemään jo niin, että jos tarpeeksi myöhään vien omaan pinnasänkyyn pojan ja vaan jätän sinne touhuilemaan, niin nukahtaa itsekseen. Tämä joskus 4kk ikäisenä siis.

    Mun mielestä on kivempi, että vauva menee suht samaan aikaan nukkumaan kun mekin niin saan nukuttua sen ekan pidemmän unipätkän sitten itsekin.

    ReplyDelete
  5. Omalla reilu 2kk ikäsellä rytmin luominen on toiminu täydellisesti. Alettiin reilun kuukauden ikäsenä pistää poju pinnikseen siinä iltaysin aikaan ja siitä lähtien hän on itekseen sinne nukahtanu. Välillä pitää käydä laittaa tuttia suuhun(meillä kun sellainen maistuu) mut ei tarvii muuta.
    Kaikillahan rytmin luominen näin pienenä ei vielä toimi, et se saattaa periaattees vaatii sit ne kiinteet ruoat, et niillä luodaan se koko päivän rytmi(aamupala, lounas, välipala ym).
    Eihän näin pieneltä vielä voi vaatia sitä tiettyä rytmiä, mut kyl mä sanon et meillä on helpompaa näin. Poju nukahtaa ysin jälkeen ja herää seuraavan kerran aamuviiden aikoihin nopeelle yöpalalle ja sitte nukutaan vielä joitaki tunteja. Silloinku ei ollu rytmiä niin aamu alkoi meillä jo klo 5 viimeistään klo 6....

    Mut ei kannata tostakaan ottaa ressii viel täs vaihees, joillaki toimii joillaki ei !

    ReplyDelete
  6. Mulla on täsmälleen saman ikäinen vauva, kuin sulla, tosin olen sua yhden lapsen edellä :) Tästä syystä on ollut hauska seurata blogiasi.

    Ensimmäisen lapsen kanssa se on vähän hakemista, mutta pakko sanoa, että tekstistäsi tuli vähän sellainen olo, että ootko tosissasi?

    Näet ihan hirveästi vaivaa, tehdäksesi elämästäsi nyt vielä rankempaa, kuin vauva aika väsymyksineen on.
    Vinkkinä sanoisi, että lopeta kellon tuijottelu ja lkaikenmaailman sääntöjen mukaan eläminen. En suosittele myöskään vertailemaan minkään mamma-ryhmän toisiin vauvoihin omaansa. Yksilöitä kun olemme.

    Toinen asia mikä auttaa, on hyväksyä, että teille on syntynyt lapsi ja elämä on lopullisesti muuttunut. Ikuisiksi ajoiksi.
    Se ei tarkoita sitä, ettei teillä miehesi kanssa ole enää ikinä omaa aikaa tai että loppuelämä on kahlittua, mutta kyllä se muuttuu.

    Vauvasi on nyt vasta 2kk ikäinen, eli tosi tosi pieni! Ymmärrät sen vasta myöhemmin, miten pieni hän nyt onkaan :)

    2kk ikäiselle vauvalle on ihan turha "opettaa" mitään nukahtamisia tai rytmejä. Sitä vastiketta ihan turhaan väkisin juotatte vauvalle, on aika epätodennäköistä että joutuisit uudelleen sairaalaan ja vaikka joutuisitkin, niin sitten se isä hoitaa kyllä sen syöttämisen, ei se vauva nälkään kuole.

    Vauvat kaipaavat läheisyyttä, sillä ovat äidistään täysin riippuvaisia. Pienet rakastavat nukahtaa äidin turvalliseen kainaloon ja maidon tuoksuun. Keskittykää tuulimyllyjä vastaan taistelun sijaan nauttimaan ihanasta pienestä vauvastanne, josta kasvaa vielä moninaisten vaiheiden jälkeen ihana pieni lapsi. Unikoukuille ja muille taisteluille on oma aikansa, jos niitä haluaa harrastaa ;)

    ReplyDelete
  7. Heippa!

    Täällä päivän erolla saman ikäisen lapsen äiti. Yks lapsi jo ennestään jolla ikää 3,5 vuotta.

    Esikoisen nukutin tissille iltaisin niin kauan kun imetystä kesti (9kk) ja sen jälkeen pullolla siihen asti kun tuli ekat hampaat (1 v 3 kk, tosi myöhään siis). Nyt tämän toisen kanssa oon aika samassa tilanteessa kuin sinä. Meinasin nimittäin että jos opettaiskin lapsen nukahtamaan ilman tissiä.
    Meillä esikoinen ei huolinut pulloa ennen puolen vuoden ikää joten oli sinänsä aivan sama miten illalla nukahtaa. Mutta nyt kun tämä toinen huolii pullon niin periaatteessa mulla vois olla mahdollisuus lähteä myös joskus illalla johonkin omaan menoon jos nukuttaminen onnistuu muutenkin kuin tissillä.

    Meillä tilanne on nyt se, että poika on vasta eilen oikeastaan opetettu tutille. Mä oon kyllä vähän laiskasti yrittänyt jo aiemmin mutta eilen tuli anoppi meille ja hoiti lasta ja samalla hupsis vaan, opetti pojan myös syömään tuttia. Vielä kyllä alkuun esiintyy hylkimistä mutta kun tarpeeks kauan jaksaa tarjota ja samalla hytkytellä lasta ja naputella tuttia niin kyllä se on nyt kelvannu. Oonkin nyt myös päivisin pyrkiny ahkerasti imetysten välissä tarjoamaan tuttia, jotta poika tosiaan sen oppis.
    Tähän asti oon siis iltaisin tissitainnuttanut pojan mutta eilen sitten aloin opettelemaan uutta tapaa. Ajattelin tehdä sen asteittain. Eilen imetin lapsen ihan normaaliin tapaan meidän sängyssä makuulla. Mutta kun poika lopetti imemisen ja oli selvästi jo masu täynnä niin annoin vaan aina tuttia. Jos yritin antaa tissiä niin poika meni ihan levottomaksi kun ei ollut enää nälkäinen, mutta kun anto tutin niin silmät alkoi lurpsahdella. Halusi siis vaan imutella jotain nukahtaakseen.

    Mun hieno suunnitelma ois nyt alkuun jatkaa näin. Eli periaatteessa imettää meidän sängyssä makuulla ja nukuttaa lapsi siihen sitten vierelle tutilla. Jos nukahtaa jo tissille niin sitten nukahtaa, mutta jos herää sen jälkeen pian niin jatkan tutilla. Katsotaan mitä tästä mun hienosta suunnitelmasta tulee.

    Sitten jos/kun tämä tutilla nukuttaminen alkaa sujua voisin alkaa tekemään sen niin että nukutan lapsen omaan sänkyynsä. Toistaiseksi oon siis vaan nostanu pojan sinne sitten kun on nukahtanut meidän sänkyyn ensin.

    Viime yön tuttinukutuksen jälkeen muutes nukkui 8,5 h putkeen kun aiempina tissinukutusöinä on eka pätkä ollu 4-6 h unta. En tiiä oliko tää sattumaa, saapa nähdä kun jatkan tätä mun suunnitelmaa. =)

    ReplyDelete
  8. Meillä vauva nukahti 2-kuisena aina tissille meidän sänkyyn. Saatoin vauvan nukahdettua hipsiä itse olkkariin tai sitten jäin myös makoilemaan sängylle ja luin tai pelailin kännykällä. Joskus vauva ei suostunut nukahtamaan oikein millään, jolloin nukutettiin hänet parvekevaunuissa ja siirrettiin sitten sänkyyn nukkumaan. Samoin toimittiin, jos minä en ollut paikalla nukkumaanmenoaikaan.

    Sängyn ahtauden takia opetettiin vauva nukahtamaan omaan sänkyyn joskus ehkä 5-kuisena. Silloinkin kyllä yleensä tissityrmäys ensin ja sitten hiukan herätellen siirto sänkyyn tutin kanssa ja jossain vaiheessa yötä viereen syömään ja usein nukkuikin loppuyön välissämme. 6-7-kuisena opetin vauvan nukahtamaan kokonaan ilman tissiä. Senkin jälkeen kesti aika pitkään ennen kuin mies sai vauvan nukahtamaan ollenkaan omaan sänkyynsä. Noin 11-kuisena pidettiin sitten unikoulu pistäytymismenetelmällä ja siirrettiin lapsi omaan huoneeseensa nukkumaan. Tässä yhteydessä myös tutin syöminen jäi pois, kun lapsi vain heitti tuttinsa pois sängystä ennen nukahtamista. Ei sitten annettu niitä enää ollenkaan, eikä ole tuntunut kaipaavan.

    2-kuinen on vielä aika pieni ja unitottumusten muuttaminen voi olla hankalampaa kuin hiukan myöhemmin. Teillä on myös yritys tehdä aika monta muutosta kerralla. Saattaisi ehkä onnistua paremmin, jos muutoksia yrittäisi yksi kerrallaan. Jos vaikka ensin yrittää sitä tutin käyttöönottoa, sitten omaan sänkyyn nukahtamista ja sitten vähittäin aikaistaa nukkumaanmenoaikaa. Selkeistä iltarutiineista voisi myös olla apua ainakin pitkällä tähtäimellä.

    Itse luin kirjat Pehmeä matka höyhensaarille ja Unihiekkaa etsimässä hakiessani nukahtamisvinkkejä lapsen ollessa noin puolivuotias. Olisi varmaan kannattanut lukea ne jo aiemmin, koska molemmissa oli ihan hyviä vinkkejä pienemmillekin vauvoille. En vain lähtenyt mitään lukemaan, kun ajattelin, ettei unikoulua kuitenkaan alle puolivuotiaalle voi pitää.

    Korvikkeen anto säännöllisesti ei muuten välttämättä suojaa mitenkään sitä vastaan, että sitä alkaisi hylkiä. Kaveri antoi lapselleen säännöllisesti korviketta, mutta siltikin vauva jossain vaiheessa alkoi kieltäytyä siitä. Meillä taas korviketta tai pumpattua maitoa on annettu vain silloin kun on pakko, mutta pääsääntöisesti on kelvannut ainakin jonkin verran. Korvike vieläpä paremmin kuin pumpattu maito. Tutkimattomia ovat vauvojen tiet :) Kannattaa sitä kyllä varmaan silti kokeilla, kun teillä ongelmia on kerran ollut. Tuskinpa siitä mitään haittaakaan on.

    Tsemppiä! Toivottavasti nukkumisasioihin tulee jotain tolkkua.

    ReplyDelete
  9. Hei!

    Olen Lydas ja olen äiti ensimmäistä kertaa. Kokemusta on kertynyt kaksi kuukautta ja harjoittelen tässä vielä löytämään sen mikä on minun lapselleni parasta. Sen puitteissa tuun varmasti tekemään virheitä (vaikka kuinka täydellinen haluaisinkin olla) ja kysymään tyhmiä ja tarvitsemaan neuvoa kokeneemmiltani.

    Varmaa on myös se, että rakastan tuota pikkuista, meidän läheisyyttä ja yhteistä eloa enemmän kuin mitään. Ja aivan erityisellä äiti-laps-rakkaudella - putki, jota mikään ei voi katkaista. Ja että olisin valmis tekemään ja antamaan mitä tahansa tuon pikkusen parhaaksi.

    Joten kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta ja olettehan armollisia neuvoessanne :-)

    Ja while we are at it: olemme palanneet aikasempaan vähempi-rytmiseen, omalla painolla soljuvaan elämäämme ja palaamme harjoittelemaan selkeämpiä rutiineita lapsen ollessa vanhempi.

    Toisilla selkeästi toimii ja toisilla ei - en osaa sanoa kahden päivän kokeilulla mihin suuntaan tämä olis tästä mennyt, mutta mennään mielummin tällä mukavammalla tavalla - jos ja kun siitä ei ole haittaa tulevaisuudelle.

    Vaan toivottavasti päästään pian muuttamaan ja saadaan se leveämpi sänky....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritin käydä täällä aiemmin kommentoimassa jotain (silleen, jee sänky!) + esittää anteeksipyynnön, jos ja kun pahoitin sun mielen tuolla aiemmin. (Sänkyasia on mun mielestä ilman muuta akuutin haitan täyttävä juttu.) Mutta se kommentti ei näemmä mennyt läpi ja heti sen postattuani sain ilmoituksen "epäilyttävästä toiminnasta tililläni", mikä minusta oli jo hieman asiatonta. Olen mä ennenkin anteeksi pyytänyt ihmisiltä, ei tarvitse heti ruveta aukomaan päätä epäilyttävyyksistä.

      Mutta niin. Anteeksi.

      Delete
    2. Heh, no worries, et pahottanut mieltäni! :) Mä olen kaikenkaikkiaan ollut jotenkin vähän extra-herkillä tässä viime päivinä ilman selkeää syytä.

      Ja itseasiassa mä sain sen sun kommentin ilmoituksena sähköpostiini kyllä. Mitä lie Google nyt sitten säätää 'epäilyttävää toimintaa'? Weird.

      Anyway, sänkypointti on kyllä oikein hyvä ja kunhan meillä on vähän isompi makkari, sellanen hommataan oitis! Tällä hetkellä meidän pieneen Kamppi-kaksioon pinniksineen ei saada oikein mitenkään Tetristeltyä edes sitä pariikytä senttiä lisää. Ja tuntuisi tyhmältä ostaa, kun uuteen halutaan kuitenkin sitten kunnolla leveämpi.

      Muuten hassua sitten taas miten sen edellisen avautumisen jälkeen eilinen nukkumaanmeno menikin sitten niin helposti (johtui kyllä varmaan siitä, etten yrittänyt itse mitään, vaan annoin lapsen nukahtaa, kun nukahti) ja yökin meni hyvin, vaikka laps nukkui vieressä.

      Ja siis kiitos ajatuksesta, ei anteeksipyydettävää :)

      Delete
  10. "Ja while we are at it: olemme palanneet aikasempaan vähempi-rytmiseen, omalla painolla soljuvaan elämäämme ja palaamme harjoittelemaan selkeämpiä rutiineita lapsen ollessa vanhempi."

    Kuulostaa järkevältä ;)

    Vessahätä viestintä kuulostaa hauskalta ajanvietteeltä, jos sitä aikaa siis on, mutta sellaista oon miettinyt, että mites sitten kun lapsia on useampi, lapset ovat ulkona talvihaalareissa ja kurahousuissa? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, talvella ja usean lapsen kanssa voipi olla melko haastavaa. Puhumattakaan siitä, kun laps menee hoitoon.

      Tosin kuten Liina kommentoi tohon toiseen entryyn, niin uskon sen auttavan lasta tunnistamaan itse omat ruumiintoimintonsa, mikä edesauttaa sitten mahdollisesti nopeampaan vaipattomuuteen. Katsotaan onko minkälaista vaikutusta :)

      Ja tosiaan, päivän tarpeista saadaan kiinni pari-kolme, eli suurin osa edelleenkin kyllä menee vaippaan. Mutta tosiaan kuten mainitsin, on tässä jotain jo opittu!

      Delete