Monday, November 12, 2012

kuukausi 4, päivä 12

Näin meni sitten ensimmäinen isänpäivä miehen vanhempien luona. Vähän syyllisenä luin muiden äitien blogipostaukset itseleipomistaan isänpäiväkakuista ja lahjoista ja itsetehdyistä brunsseista, kuohuviinistä ja ties mistä.

Mehän oltiin tehty lapsen kanssa vaarille, papalle ja isille kortit, joissa oli - ei hienon ekologisesti mustikkaa / vadelmaa / punajuurta kuten muilla - vain jollain paperiväreillä maalatut ja leimasimena käytetyt lapsen jalat.

Ja tietty olin siis unohtanu kortit kotiin lähtiessä Poriin.

Aina ajattelen, että no ens vuonna sitten panostan, ihan oikeasti. Miten ihmeessä oon näin saamaton? Ihan kuin musta puuttuisi joku vaimo/äiti-geeni tähän liittyen.

Sen sijaan matka Poriin. Kysyin jossain vaiheessa matkaa mieheltä sopisko, jos ei lähdettäis pois vielä sunnuntaina vaan vähän myöhemmin. Esim. sitten kun lapsi on kymmenen?

Oli kyllä kaikki mahdolliset viihdytyskeinot käytössä. Ja lauloin varmaan kaikki osamaani laulut ja loput improvisoin. Ja siltikään ei oikein riittänyt. Ei ole pitkät automatkat meidän lapsen Juttu.

Tähän ei yhtään helpottanut se, että Porissa laps otti hienosti taas edistysaskeleita liikkumisessa. Hidas ryömimisentapainen (joskus eteen-, joskus taaksepäin) muuttui päämäärätietoiseksi eteenpäin hypähtelyksi. Kyllä, hypähtelyksi: laps vetää jalat konttausasentoon alleen, ponnistelee pieniä hyppyjä jaloillaan ja lopulta kaatuu (jossain määrin hallitusti) eteenpäin. Ja joskus näitä hyppyjä tulee monta peräkkäin, jolloin liikutaan jo melko vauhdilla. Koita sitten pitää tämmönen tyyppi viihtyneenä autossa turvakaukalossa.

Tähän ei auta se, että laps ei syö tuttia, jolloin tutteja ei ollu koko reissussa edes mukana. Onneksi kuitenkin pehmeän pupuhelistimen korvat toimivat (yhden kerran) uneen asti rauhottavana imeskeltävänä.

Paluumatkalla kyllä onneks nukkui yli puolet matkasta.

Olipa sitten mummu ostanut lapselle kaikkein pienimmät saappaat odottamaan kevättä, jollon laps varmasti ottaa jo ensiaskeleita. On tommoset 19-koon töppöset vaan aika liikkikset.

Pupunkorvat suussa. Käpälät paperissa. Saappaat odottamassa.

6 comments:

  1. Hurraa saamattomuudelle! Suosittelen, että hilaat geenivirheesi sille kuuluisalle nextille levelille ja lakkaat stressaamasta siitä, sillä tavalla elämä on hauskempaa.

    Niin minä tein, nimittäin :D

    Pitkät automatkat on ihan saatanasta. Siis ihan kertakaikkiaan. En aio enää suostua. Ennen ensi kertaa, jolloin luultavasti taas nössöydyn ja sanon kyllä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, sama ton suostumisen kanssa. Ilmeisesti kuitenkin jouluna pitäisi taas taittaa tämä Via Dolorosa.

      Ja geenivirheestä - tarviin enemmän vertaistukiryhmää nextille levelille pääsemiseksi, kun kaikki muut on jollain ihan eri leveleillä mun kanssa :)

      Delete
  2. Meidänkään poika ei viihdy autossa hereillä. Nukkuu yleensä noin puolet mummulamatkasta. Ens viikonloppuna olis edessä ja olen jo pari viikkoa ressannut asiaa. Ja vielä talvirajoitukset... Edellisestä reissusta on aikaa jo puolitoista kuukautta, mutta liian tuoreessa muistissa on edelleen puolen matkan laulaminen, kirjojen lukeminen ja muu viihdyttäminen. Tarttis saada ajoitettua matka siihen, että poika nukkuis parin tunnin päikkärit, mutta yleensä se ei vaan jostain syystä onnistu. :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä olis kyllä markkinarako jollekin keksiä tapa, jolla alle vuotias pysyy viihdyttyneenä pari tuntia autossa..

      Delete
  3. Jälleen kerran samaistun hyvin voimakkaasti! Oman pojan autoinho on sitä tasoa, että kaikki kymmentä minuuttia pidemmät ajomatkat jäävät kyllä takuulla tekemättä. Oma pää ei kestä sitä karmeaa kirkumista ja huutoa, mikä alkaa jo turvakaukaloon laittamisesta. En tiedä, onko vika kaukalossa (onko siinä jotenkin huono istua?) vai voiko lapsi pahoin ollessaan selkä menosuuntaan. Ihan sama, pitkät automatkat ovat toistaiseksi pannassa. Onneksi on junat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Junaa mäkin aloin tässä ajatella ja sitten taas nousi kuontalo pystyyn kun kävin vilkasemassa VR:n hinnastoa. Mutta ehkä sen hinnan on valmis maksamaan, jos matka sujuu rauhaisasti.

      Delete