Sunday, December 21, 2014

2v-5kk-21pv & 7vko-6pv

Tossa on näppy. Keskustelu vessassa. Isompi osottaa mun kulmakarvan yläpuolella olevaa pientä luomea.
Se on luomi, rakas. Hymyilen ystävällisesti.
Haaluaisin kokeilla näppyä. Silmät tuikkivat ilkikurisesti ja sormi ojentuu.
Se on luomi. Tartun sormeen kiinni.
Näppy! Haaluaisin kokeilla näppyä. Virnistys on leveä korvasta korvaan.
Luomi! Nauran ääneen.
NÄPPY! Saisinko kokeilla näppyä! 
Saat kokeilla, jos sanot sitä luomeksi.
Saisinko kokeilla näppyä? Kikatusta.
Kun sanot sitä luomeksi.
...
...
Saisinko kokeilla luomea? Erävoitto ja vieläkin naurattaa.

Ensinnäkin, en olis arvannut käyväni tämmöstä keskustelua 2-vuotiaani kanssa. Toisekseen, huumorin jakaminen oman lapsen kanssa - priceless. 

Mutta joo, voiton puolella ollaan. Isompi voi jo selkeästi paremmin.

Mies tuli pe-la-yönä kotiin ja seuraavana päivänä mä menin jätskille. Ihan yksin. Tai siis pienemmän kanssa, mutta nukkuvan vauvan roudaaminen turvakaukalossa on kuntoilua, ei seuraa. Lisäksi perjantaina yksi superystävällinen sielu toi meille kotiin ruokatarvikkeita ja jätskiä ja jäi vielä seuraksi. 

Joo-o, kyllä miestä ehdin tässä taas eilen kaivata jahdatessani isompaa pitkin kämppää antibiootit vaatteillani pienemmän karjuessa kannustusta yleisöstä. Normisti isompi nielee lääkkeensä ihan urheasti, mutta sitten välillä joutuu vähän suostuttelemaan. Ja harmillista tässä sekin, että ei ole munkaan mielestä kivaa tunkea lapsen suuhun jotain mitä se ei haluaisi niellä ja tämä on sinun parhaaksesi tuntuu aika köyhältä. 

Joskus ennen tokan lapsen syntymää olisin ehkä jaksanut nähdä pidempään vaivaa sen eteen, että tämäkin olis sujunu itkuitta (kiertänyt ja kaartanut (no, ainakin jonkun aikaa) kunnes olisi löytynyt se itkuton reitti). Valitettavasti pienemmän syntymä on kyllä tuonut sellasen muutoksen, että on vähemmän aikaa ja energiaa neuvotella ja etsiä sitä parasta lähestymistä. Useammin joudutaan menemään sillä, että perustelun täytyy vain riittää. Harmillista kyllä, en haluaisi sen olevan näin. Tässäpä on taas hyvä aihe tsempata jatkossa.

Anyway. Huomiselle on liput paluumatkalle, jos vaikka tällä kertaa päästäisiin lähtemään.

2 comments:

  1. Hyvä, jos alkaa vointi paranemaan. Mulla tulee näitä sun postauksia aina useampi kerralla, kun blogger unohtelee ilmoitella eikä oma pää oo sen parempi...
    Hyvää paluumatkaa, toivottavasti kaikki menee hyvin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No hyvä, että tulee edes joskus! Perillä ollaan, kaikki hyvin - mitä nyt pieni tukkoistelee... Aina jotain! :D

      Delete