Friday, December 9, 2011

rv11+3

Tänään on ultra. Täytyy sanoa, että vaikka jännittää kyllä, niin melko vähällä jännittämisellä tässä ollaan päästy. Vatsanpohjaa nipistelee, mutta se saattaa olla kanssa sitä ihan perusnipistelyä (jota mulla on päivittäin ainakin vähän).

Kaikki on sanonut mulle, että se on hurjan koskettava ja liikuttava tilaisuus. Yksi mikä mua ehkä taitaa jännittää onkin se, että entä jos se ei tunnukaan niin koskettavalta, kuin kaikki on sanonut? Ja erityisesti koska mies (vaikkakin tottakai tulee mukaan) on ollut vähän epäileväinen että saako siitä ultrakuvasta nyt edes mitään selvää. Vaikka onhan ne sydänäänet kiva kuulla.

Ehkä parempi vaan unohtaa kaikki odotukset ja katsoa mitä käy.

1 comment:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete