Noin se vuosi vaihtui täälläkin. Saatiin kutsu ystävien lapsellisille kekkereille, jossa parhaimmillaan porhalsi kuusi alle neljävuotiasta pienokaista noin 30 asteisessa kämpässä. Hauskaa oli ja holiton mansikkaskumppa maistui lähinnä mansikkahillolle. Meinasin myös ostaa aattona ensimmäinen vauva-asian: ihanan pörröisen karvahaalarin, jonka hankin aikasemmin serkun lapselle lahjaksi. Noin niinkuin meille odottamaan seuraavaa talvea. Haalarit olivat kuitenkin ehtineet loppua, joten vielä ollaan ihan vauvarompevapaita.
Noin muutoin oon tänä vuonna ehtinyt syödä itseni karkilla pahaan oloon, kyynelehtiä toimintajännäriä katsoessa (koska joku sanoi 'I love you' ja koska miehet käveli niin hienosti ja kaikilla oli samanlaiset hatut ja ulkona oli ihminen, joka juoksi sateessa) ja saada pupu kiinni itseteosta ihastelemassa mun uusia kenkiä - hampaillaan.
Ostin myös Amazonista kiireisten äitien kasvatusoppaan (Toddler ABC Guide to Discipline: Quick Secrets to Loving Guidance), jonka ehdin jo melkein kokonaan lukea. Edelleen kyllä kaipailen jotain hyvää, perusteltua, tutkittua, järkevää kirjaa, jossa asioita lähestytään hiukan jotenkin syvemmällä tasolla, vaikkakin tämmönen pikaopaskin varmasti ajaa asiansa monien kohdalla.
Lisäksi ehdin jo sopeutua normaalin tyyneen oloon miehen työreissun suhteen, mutta reissun lähetessä (lähtö ylihuomenna) tuli taas vähän sellanen olo että voikun ei menisikään.
Uusi vuosi myös tuottaa mussa melkein aina sen tyypillisen reaktion, että tekee vähän mieli reflektoida mennyttä vuotta ja miettiä mitä kaikkea tänä vuonna tulisi tehtyä paremmin. Näin alkajaisiksi voisin sanoa että haluaisin koittaa ottaa enemmän aikaa tuoreiden vihannesten syömiseen (ja siis ennen kaikkea valmistamiseen ruoaksi). Miten kliseistä!
No mutta, jos on yhtään sellainen olo, että tekee mieli ottaa itseään niskasta kiinni, siihen kannattaa aina tarttua (niskaan ja mieleen). Sen kunniaksi nää illan leffakarkitkin.
Niin ja laskettuun aikaan olisi alle 180 päivää.
ps. En olis yhtään valmis menemään huomenna töihin.
No comments:
Post a Comment