Tuesday, January 31, 2012

rv19+1

Raskauden rankka puoli: hormoonit vaikuttaa mun emotionaaliseen elämään ihan valtavasti - ja hetkittäin todella raivostuttavalla tavalla. Se on ihan mahtavaa, miten high on kyllä todella high, mutta sitten vastaavasti low on todella low. Ja liikuttunut on todella liikuttunut - kaikesta.

Tällä hetkellä oon ihan lentoon lähdössä - eilen oli aivan mahtava UB:n keikka, aurinko paistaa (olo kuin teinivuosina keväällä - AURINKO, näättekö toi keltainen pallo! KEVÄT! Lämpöä lasin läpi! Elämä voittaa sittenkin!!) ja enää pari tuntia töissä. Illalla bänditreenit - jee! - ja niiden jälkeen vielä musikaalitreenit - jee! - ja huomenna lähdetään kanarialle - jeejee!

Mutta sitten tulee niitä hetkiä, kun raivostuttaa aivan käsittämättömällä tavalla - KAIKKI. Siihen ei paljoa tarvita, kun pään sisällä alkaa myrskytä ja tekisi mieli kiukutella aivan järjettömästi joka suuntaan. (Miehen) onneksi mun päässä on vielä joku järjen ääni, joka onnistuu aina rauhoittamaan tilanteen ennen kuin päädyn tekemään / sanomaan asioita, jotka hävettäisi vielä pitkään sen jälkeenkin.

Anyway. Ottaisin mielummin sen mun normaalisin tasaisemman olotilan, jossa kyllä innostuu asioista, mutta ei ihan niin hengästyttävästi - ja toisaalta harmistuu asioista, mutta ei ihan niin raivoisasti.

Tää on pidemmän päälle oikeastaan melko kuluttavaa.

2 comments:

  1. Joo. Hirveetä.

    Mun työkaveri selitti, miten hänen vaimonsa mielialat vaihtelivat johonkin raskauden puoliväliin asti rajusti, mutta sitten hänestä tuli rauhallinen ja tasainen.

    Kerroin tämän miehelleni. Mies sanoi, että no, sä oot tehnyt tuosta puolet.

    Mun mielialat ei tasoittuneet ollenkaan, se oli kauheaa. Seesteisyyttä sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh. Mä elän toivossa että nää tulee tästä vielä tasottumaan, mutta kai se on hyväksyttävä, että saattaa olla ettei tilanne muutu raskausaikana. Mutta kyllähän sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt .. kyllähän??

      Delete